Archives

now browsing by author

 

Välineurheilusta välineillä urheiluun – part 1

Vyöllä vai ilman? Remmit vai sormilukko? Aloitan nyt kirjoittamaan auki teidän toiveitanne siitä, mitä haluatte lukea blogistani. Ensimmäinen aiheeni koskee nostojen apuvälineitä.

Intohimoiseen urheiluun kuuluu vahvasti myös varustelu. Omalla tavallaan on hauskaa, miten painononnosto ja voimanosto on koettu kolitsihousujen ja rikkinäisten t-paitojen elämäksi, mutta crossfitin tullessa voimailuun mukaan näkee painonnostajienkin pukeutuvan trikoisiin. Tosin ilman shortseja, miten sukulaissielumme ristiinkuntoilija homman hoitaa.

Vaikka vaatteista ja niiden kantajista voisi kirjoittaa kokonaan oman kirjoituksensa, pureudun tarkemmin nyt tukeviin ja apua tuoviin välineisiin.Esittelen eri käyttökohteita ja ajatuksia siitä, missä minun mielestäni menee hyvän ja huonon apuvälineen ero.

Taannoin tuli vedeltyä enemmänkin maasta. Siinä 3x 190 kiloa, remmeillä toki, mutta omapaino videolla 64 kilon hujakoilla.

Nostoremmit

Vihatut ja rakastetut nostoremmit ovat olleet keskusteluna niin yleisurheilijoilla kuin painonnostajilla. Omalla salillani on sanonta, että alle 100 kilon tempaajat eivät saisi käyttää remmejä. Yleisurheilijat käyttävät remmejä suojatakseen käsiä (tässä monet menevät metsää, mutta siitä tarkemmin alempana) ja crossfitissä remmejä vältellään, jotta grippi ei huonone.

Remmien käyttö voidaan jakaa painonnoston ja fysiikkaharjoittelun osalta kolmeen kategoriaan: vetoliikkeet, bodailu ja painonnosto. Kaikissa näissä kolmessa näkee remmejä käytettävän, joten käsitellään remmien käyttöä näiden kaikkien kolmen osatekijän kautta.

1.Tiedä miten epäonnistutaan

Jotta remmit voi ottaa käyttöön painonnostossa, on ensisijaisen tärkeää osata epäonnistua. Omat nostajani joutuvat opettelemaan takaa pudotuksen ennen kuin lupa remmien käyttöön tulee. Jos et uskalla irroittaa tangosta ajoissa, on ongelmana tangon pyörähtäminen alaselälle tai pahimmassa tapauksessa olkapään ja käsivarren vammat. Tämä koskee siis tempauksia. Rinnallevedoissa ja ylöstyönnoissä remmejä ei pidetä. Piste.

Tai no, voit pitää jos kohta 2 toteutuu, mutta siitä sitten lisää tuonnempana. Bodailut ja vedot taasen eivät ole riskialttiita, sillä tankoa ei liikuteta pään päällä. Tästä syystä bodailuun ja vetoihin vihreää valoa remmien suhteen.

2. Selvitä, miksi käytät remmejä

Oikeastaan olisin halunnut nostaa tämän ensimmäiseksi kohdaksi, mutta turvallisuus ennen kaikkea! Jotta remmeistä on hyötyä kokonaisharjoitteluun, tulee urheilijan tiedostaa miksi remmejä käyttää. Annan omasta harjoittelustani muutaman esimerkin.

Kulmasoutu: remmit

Hyvin yksinkertainen syy on siinä, että kädellä puristamisen sijaan kykenen kohdentamaan liikkeen yläselkään, minne kulmasoutuja reenaan. Jos jumitan forkkuni tällä, on kaikki pois lajinostoista ja liikkeistä, joita teen puristusvoiman parantamiseksi

Tempausvedot: ilman tai remmeillä

Jos teen ykkösiä tai kakkosia noin 100 % teen ilman remmejä, jolloin totun siihen, etten purista tankoa ja käsi on rento. Jos teen isolla raudalla, pitkää sarjaa ja riippunostoja, käytän remmejä, jotta kämmenen iho säästyy sinne, missä sitä tarvitaan.

Rinnallevedot: ei ikinä * lue poikkeus*

Rinnallevedot ovat se, joka saa minut näkemään punaista. Kun rinnallevetoja tehdään remmeillä varsinkin sellaisten nostajien toimesta, jotka ovat kokemattomia tai muiden lajien urheilijoita, meinaan aina saada sydänkohtauksen. TTY aikoina kaksi eri urheilijaa onnistui murtamaan kyynärluunsa kun remmi ei raakarinnallevedossa irronnutkaan. Yleensä nämä muiden lajien urheilijat ostavat remmeiksi niin sanotut ”bodausremmit”, joilla ranne kuristetaan liikkumattomaksi. Kun rinnalleveto jää eteen, ei laakeri pääse pyörimään ja katastrofin ainekset ovat valmiina. Tämä on järjettömin tapa loukkaantua VARSINKIN kun puhutaan muiden lajien urheilijoista. Se vastaa järjettömyydessään sitä, että minä tekisin hyppyreenit seiväshyppyinä.

*poikkeus*

riippurinnallevedoissa ja sellaisissa rinnallevedoissa, joissa haetaan pitkiä pitoja (pysäytysrinnallevedot yms) voidaan peukalon suojaamiseksi ja kämmentä säästääkseen käyttää remmejä. Nämä ovat yleensä tekniikkareenejä ja painoiltaan maltillisempia. Tämä vaatii nostajalta jo kokemusta siitä, että onnistuuko nosto vai ei. Käännön sijaan epäonnistuminen tulee aistia ja sylistä, jotta allemenoa ja riskitilannetta ei pääse syntymään.

Tempaus: remmeillä ja ilman remmejä

Teen lattianostot yleensä AINA ilman remmejä, koska kisoissakaan niitä ei  saa pitää. Riippunostot kevyellä raudalla teen niin ikään myös ilman remmejä, mutta pitkät riippusarjat ja pitkät raakatempaussarjat teen remmeillä säästääkseni kättä.

Jos minulla on valmennettavia, joiden nostoissa on käsivetoa, opettelemme tempausrytmiä ja rentoa kättä remmeillä ensin. Siitä siirrymme pikkuhiljaa nostamaan ilman, jotta tuo sama käden rentous säilyisi myös sormilukolla. Usein lähdemme tekemään nostoja remmeillä ja vetoja ilman, jotta peukalo tottuu sormilukkoon, mutta opimme nostamaan ilman sitä käden jännitystä.

Kuten huomaatte näissä kaikissa on jokin erityinen syy käyttää remmejä. Se syy ei saa olla ”nostot kulkevat paremmin” koska silloin nostoissa on vikaa. Rinnallevedossa ideana on pitää kättä rentona ja tehdä yläselällä ja ENNEN KAIKKEA jalalla töitä kehittääkseen jalkavoimia. Remmeillä ja yläselän vippauksella tehdyt limbot eivät aja sitä räjähtävyysreeniä, jota raakarinnallevedoilla haetaan. *verenpaineen nousua ilmassa *

Bodailu: Jos haluat lisää puristusvoimaa teet ilman. Muuten se ja sama

Vedot: jos haluat lisää puristusvoimaa tee ilman. Toisaalta jos sinulla on kova maastaveto / työntöveto / Tempausvetosarja tee ne remmeillä, ja reenaa puristusvoimaa muuten.

3. Vältä vaaratilanteita

Yllä käsittelinkin tuon tempauksen ja rinnallevedon. Remmeissä ongelmana on se, että ne helpottavat elämää niin paljon, että välillä emme itse ymmärrä hellittää. Remmit ovat loistava renki, mutta erittäin huono isäntä. Kun liikkuvuuden lisäämisen sijaan, etukyykyissä otetaan avuksi remmit ja jos leuoissa ote ei pidä kuin remmeillä, ollaan menty metsään. Fysiikkaharjoittelulla on kuitenkin tarkoitus vahvistaa meitä, ei nostella nosturilla painoja ylös alas.

Siksi välillä unohdamme sen, että remmit voivat aiheuttaa yllämainittuja ongelmia painonnostossa. Sanoisinkin näin, että jätä remmit kotiin jos kukaan ei ole sinua auttamassa ja neuvomassa PAINONNOSTON osalta. Rinnallevedoissa voit hyvin mielin nostella koko elämäsi ilman remmejä, mutta tempauksissa voit niiden käyttöä ja harkita. Muista myös se, että älä reenaa jääräpäisesti ilman vain siksi, että haluat superpuristusvoiman. Jos liikkeenä on korkea tempausveto, miksi jättäisit sen napaan jos remmeillä voisit kiskoa ne leukaan asti?

Millainen remmi minulle? 

Remmejä on monenlaisia, ja yleisimmät lienevät nuo rannettakuristavat, hirttosilmukka – mallit. Ne toimivat hyvin perusbodailuun, mutta lajinostoissa ne ovat huonot. Esimerkiksi tempauksessa ranteen kääntyminen lopussa on iso osa noston onnistumista, joten ranteen pitää liikkua vapaasti.

Remmejä myydään myös kiinteällä silmukalla, jotka ovat hirttoihin verrattuna paremmat. Niistä suosittelen kuitenkin lyhentämään ”ylimääräisen hännän”, sillä se hidastaa remmin aukeamista. Muistattehan että remmejä ei kuulu kiertää tangon ympäri kuin yhden kerran! 

Painonnostajan lempiremmi on päästä kiinni oleva sen helppouden ja nopeuden takia. Se on helppo kiinnittää ja se aukeaa nopeasti. Vielä turvallisempi on kokonaan auki oleva pelkkä remmi, jota tosi HC-painonnostajat, kuten videon Pepe Raappana suosii. Meille softeille tarttuu mukaan yleensä nuo päistä kiinni olevat.

Remmien käytön tutorial

Kun otat remmit käteen ensimmäinen tehtäväsi on selvittää kumpi remmi kuuluu kummalle kädelle. Tiesithän että remmeissä on kätisyydet? Monissa remmeissä vain näin ei ole. Kuvissa esimerkkeinä on käytetty Voimaurheilijoiden Tuki ry:n  tekemiä remmejä, joita koekäyttöö allekirjoittaneen lisäksi muun muassa Laura Liukkonen maajoukkueesta. Nostajat antavat sitten palautteen jonka mukaan remmejä muokataan. Esimerkiksi nyt nahka vaihtui keväällä vaaleasta mustaksi.

DSC_0384

Remmeissä peukalo on aina päällimmäisen hännän puolella

Pujota remmi käteen alhaalta ylöspäin eli suunnittele miten remmi menisi tankoon kiinni.  Kuvassa, missä remmi on yksin on siis se puoli, jonka tulisi tulla tankoa vasten. Pujotat siis kätesi sinisestä tasosta kohti näyttöä.

Remmin näkyvä puoli tulee siis tankoa vasten. Sinun tulisi pujottaa kätesi läpi sinisestä tasosta kohti itseäsi.

Remmin näkyvä puoli tulee siis tankoa vasten. Sinun tulisi pujottaa kätesi läpi sinisestä tasosta kohti itseäsi.

DSC_0387

Malli siitä, miten remmi menee tankoon kiinni. Tästä huomaat hyvin, että kätesi pitäisi nyt läpäistä remmi vasemmasta reunasta kohti oikeaa.

Pujota remmit käteen kuvan osottamalla tavalla.

Pujota remmit käteen kuvan osottamalla tavalla.

DSC_0385

Vasemman käden  remmi eli päälimmäinen häntä on sisäpuolella. Alhaalla kuva myös, missä molemmat remmit ovat kädessä.

Tämä toistetaan siis molemmille käsille ja sen jälkeen oletkin jo puolivälissä voiton tietä! 

Molemmat kädet ovat kiinni ja eikun menoksi.

Molemmat kädet ovat kiinni ja eikun menoksi.

 

Pujota ensin toinen remmi kiinni. Suosittelen opettelemaan heti alusta alkaen pujottamaan remmit yhdellä kädellä, et oikeasti tarvitse kahta! Jos omaat lyhyet remmit (kuten itselläni on) remmin voi pujottaa tankoon kiinni kämmenen kautta. Jos omaat pitkät, kuten kuvissa, remmin pää tulee tulla tangon yli peukalon ja etusormen välistä. (katso video, Pepe sitoo remmit nimenomaan etusormen ja peukalon välistä, eikä keskeltä )

Kiitos Pepelle videosta! Vetoremmejä , tottakai , saa ostettua myös Voimakaupasta, mutta VUTn remmejä pääsee ostamaan myös mm Crossfit Herttoniemestä, Crossfit 8000 ja Sport Heavy- kaupoista. Malleina on Hirtto – kiristävä malli, Akka ja Ukko (päästä kiinni olevat, kuvien remmi on ukko-mallia. Akka on mitoitettu ensisijaisesti pieniin käsiin) sekä Äijä – kokonaan avoin. Myynnistä osa menee siis painonnostajille ja voimanostajien avustuksiin, joita VUT myöntää, joten näin pääsette tukemaan myös meidän painonnostajien elämää :)  Huomatkaahan että kuvina on vielä vanhat valkoiset, nykyään nahka on mustaa.

Siinä siis ensimmäinen osa. Seuraavaksi paneudumme kenkien valintaan ja eri valmistajien erikoisuuksiin.

xoxo

Anni

Kauneus on katoavaista

Jenni Puoliväli kirjoitti omalle urheilijasivulleen FB:ssa siitä, miten lääkärin ammatti estää esimerkiksi pitkien kynsien käytön ja pitkään valvotut yöt näkyvät kasvoilla. Samaan aikaan seuraamassani Nordic Style and Beauty- ryhmässä keskusteltiin huulten täyttämisen hoidon jälkeisten turvotusten laskemisesta. Ketjuun oli osallistunut useampia tuttujani, joiden täytteistä en osannut edes arvata. Mietintääni kasvatti veljenpoikani kysymys siitä, miksi kävin värjäämässä ja muotoilemassa kulmani, kuka niitä edes huomaa? Miten omat kauneusihanteeni kuvastavat haluamiani arvoja vai olenko muuttumassa pinnalliseksi?

Kauneus osana hyvinvointia

Olen aina mieltänyt sen, että itselleni kauneuteeni menetetyt rahat ja aika ovat panostusta minuun itseeni. Minulle ripsienpidennykset ovat olleet helpotus arkeen ja rakastan sitä 90 minuutin hetkeä, kun saan laittaa silmät kiinni ja nukkua päiväunet. Herätessäni ripseni ovat taas valmiina päivän rientoihin eikä minun tarvitse aamuisin viettää peilin edessä minuuttia pidempää.

Meikittä volyymiripsillä ja kulmien värjäyksellä näytän tältä. Se riittää minulle hyvin.

Meikittä volyymiripsillä ja kulmien värjäyksellä näytän tältä. Se riittää minulle hyvin.

En ole koskaan osannut meikata itseäni ja kauniiden kuvien taustalla onkin yleensä ollut Nina Honkanen, joka ammattitaidolla on katsonut, millaisena lähden kuvauksiin tai televisioon esiintymään. Oma osaamiseni rajoittuu ripsivärin levitykseen ja puuteriin. En osaa varjostaa kasvojani luomiväreistä puhumattakaan. Kulmani muotoilen itse kerran vuodessa. Muistutuksena tästä sain ystävältäni Kaisulta ostoslistan, mitä jokaisen naisen kaapista tulisi löytää, koska hän totesi oman meikkikaappini sisällön olevan vähintäänkin vajaa.Välillä huomaan olevani jopa kateellinen siitä, miten osa naisista kykenee värein luomaan illuusioita ja unelmia, osa heistä osaa tehdä meikkauksesta lähes taidetta. Minusta ei ole siihen.

Pitkäkestoiset ratkaisut ovat siis tuoneet minun elämääni helpotusta, sillä ehkä olen vain heikko sanoessani oloni olevan itsevarmempi julkisissa paikoissa, jos viikon valvomisputki ei näy kasvoilla. En myöskään halua astella polille tukka rasvaisena ja silmäpussien loistaen, koska en haluaisi itse oman lääkärini näyttävän siltä, että voi nukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Sama pätee valmentamista. Haluan arvostaa asiakkaitani niin paljon, etten näytä aivan pystymetsistä nousseelta, vaan heidät kohtaa virkeä ja iloinen ihminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täyden maskin asentamista, vaan kuten yllä mainitsin, kulutan tuon minuutin peilin edessä. Kuvassa siis oma ”tavallinen” laittautuminen päivääni Ortonilla.

Sama kuva kuin viime blogissa :) Pahoittelut siitä

Sama kuva kuin viime blogissa :) Pahoittelut siitä

Kauneus ja sen tavoitteleminen tuovat meille hyvinvointia niin kauan, kun oman kauneusihanteen korostaminen ei kuluta meitä, ei vie meiltä energiaa eikä missään nimessä aiheuta negatiivisuutta elämäämme. Voisimmeko ajatella, että itseensä ja kauneuteen panostamisen tulisi lähteä meistä itsestämme eikä muiden painostuksesta. Tämähän ei poikkea paljoltikaan urheilusta tai esimerkiksi ravintokeskustelusta, jota urheilijoiden ympärillä nyt puidaan. Terveellisinkään ruoka ei ole terveellistä, jos siitä tulee pakkomielteistä ja väkisin pyrimme saavuttamaan täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan. Jokaisen meistä tulisi kyetä katsomaan peiliin ja todeta: Olen kaunis. Jos ripsiväri tai kestoripset auttavat siihen, olkoon niin! Tärkein asia on, että opimme näkemään itsemme kauniina ja olemaan tyytyväisiä omaan itseemme.

Kun puhun kauneudesta, se todellakin on katsojan silmissä. En puhu käsitteistä, jossa kaunis tarkoittaa jättiläishuulilla varustettua isorintaista vaaleaa jumalatarta vaan sellaista kauneutta, joka saa meidät hymyilemään. Kauneuden määrittelee jokainen meistä itse, ja sen millainen oma kauneusihanteemme on, kertoo osittain myös arvomaailmastamme. Pysähdyin kuuntelemaan radiota, jossa erästä silikonirinnoin varustettua mallia / julkisuuden henkilöä haastateltiin. Hän totesi tanssijoiden elämän olevan esteettistä ja lisäävän maailmaan kauneutta. Siitä syystä silikonirinnat korostivat esimerkiksi vaatteita, joita nainen pitää yllään. Vaatteet istuvat aina paremmin rintavien päällä, hän toteaa. Hänen mielestään isot rinnat kuuluvat naisellisuuteen eikä leikkauksia tarvitse hävetä. Hän vakuuttaa, että on kamalaa jo nuorten 18-vuotiaiden suunnittelevan kauneusleikkauksia, joita suosittelee tehtäväksi vasta myöhemmin. Tässä kohtaa minua kylmää.

Jos ainoa asia, jonka näemme kauniina on iso rintaväli ja paljastavat vaatteet, olemme menossa pahasti hukkaan. Vielä huonommin voimme, jos uskomme omien mieltymystemme vastaavan koko maailman näkemystä siitä mikä on kaunis. Minua pelottaa, sillä olen varannut ajan parturiin. Olen päättänyt palata pitkään tukkaan ja vaikka kasvatusprosessini on ollut jo hyvällä mallilla, päätin kokeilla teippipidennyksiä.

Mainoslaatikko:

Ripset StudioGlamour (ajanvarauksessa lisätietoihin kirjoittamalla Anni10 saat 10% pois hinnoista)

Hiukset Hiushuone Dandy Marko ja Jonna

Pidennykset: Veijo Kinnunen Oy 

Maskeeraaja Nina Honkanen

Pikaelämästä  pikaratkaisuja

 

Maailma on muuttunut. Siinä missä vanhempani maksoivat kertasummina aravalainaa, on tilalle nousseet pikavipit ja joustoluotot. Kun halusimme ystävien kanssa lähteä Sunny Beachille, säästimme kesän rahaa, jotta syksyllä saimme varattua liput seuraavaksi kesäksi. Nykyään matka varataan heti luottokortilla, luottolasku maksetaan pikavipillä ja sitten alamme miettiä, mistä rahaa saataisiinkaan laskuihin. Elämme epätodellisuudessa, joka paistaa myös kauneusihanteisiin ja muuhun elämäämme. Parisuhteiden tulisi olla ruusuista juhlaa ilman vastoinkäymisiä ja haaveet tulee lunastaa ostamalla, ei töitä tekemällä.

Vielä hetki sitten leikatessa hiuksia takaraivossa raksutti tieto siitä, että hiusten kasvattaminen vie aikaa. Nyt tätä ei tarvita. Emme halua odottaa kolmea vuotta, vaan haluamme unelmamme täyttyvän tänään. Emme ole valmiita uhraamaan vartalomme eteen vuosia ja syömään hyvin, vaan menemme rasvaimuun, pakarat muokkaamme implantein ja Brazilian Butt Liftillä ja mietimme seurauksia sitten niiden tullessa eteen.

Emme ole valmiita luopumaan mistään, koska haluamme kaiken. Veljenpoikani haluaa miljonääriksi, mutta koulunkäynti ei kiinnosta. Jos emme jaksa tehdä unelmiemme eteen töitä ja uhrauksia, voiko niitä edes kutsua unelmiksi? Pitääkö elämän olla helppoa vai tulisiko sen olla pinnistelyitä, epäonnistumisia, nousuja uudestaan huipulle ja virheitä? Onko sen elämän pakko olla rankkaa jos on olemassa helppojakin vaihtoehtoja. Ehkä kyse on siis priorisoinnista.

Kauneus katsoo peilistä

Olen ehkä kasvamassa kokonaiseksi. Ymmärrän, että todella pienihuulisella naisella saattaa huulten täyttö tuoda suuren määrän onnea, mutta kysymys on, jäämmekö siihen koukkuun? Urheilussahan on samasta asiasta kyse. Odotamme itseltämme ennätyksiä joka päivä. Kun niitä ei tule, etsimme vastauksia uusista valmentajista, ruokavalioista ja tekniikoista. Kun emme saa haluamaamme tulosta nopeasti, käymme apteekin kautta. Siitähän dopingissa on kyse. Halustamme vaihtaa aravalaina pikavippiin. Mutta kaikella on hintansa. Kun huomaamme minäkuvamme taas vaihtuvan vallitsevan kauneusihanteen mukaan, on jäljellä enää rasvaimun jälkeiset arvet, liian suuret huulet ja kysymys siitä, kuka oikeasti on.

Kysymys on siitä, teetkö ratkaisuja itsellesi vai muille. Internet on ollut suuri Pandoran lipas, koska emme aina voi tiedostaa sitä, onko ratkaisu omamme vai ulkopuoliset paineen sanelema ehdotus. Emme näe totuutta, koska esimerkiksi Facebookin mainoksista paistaa läpi se, että mainokset ”vakoilevat” meitä. Jos googletan silikonirinnat, tarjoaa Facebook minulle kirurgisia palveluita. Hetken kuluttua ajatus alkaa tuntua omalta.

Avaan Hiushuone Dandyn oven. Markon kanssa olemme jo vuoden puhuneet pidennyksistä, ja olemme vahvistaneet omia hiuksiani jo pitkään. Hän kyseenalaistaa viimeiseen asti päätökseni, koska haluaa minun olevan tyytyväinen itseeni oman itseni takia. Minä kysyn lähinnä, montako grammaa hiukset painavat, mahdunko vielä painoluokkaan? Valitsen lyhimmän mahdollisimman pidennyksen, jotta harjoituksissa ei olisi ongelmia. Valitsemme helppoja ratkaisuja eli teipit, jotta voin halutessani nopeastikin poistaa jatkeet.

Valmis! Kiitos Jonna, olen enemmän kuin tyytyväinen

Valmis! Kiitos Jonna, olen enemmän kuin tyytyväinen

Haaveilen siitä, että 10 vuoden tauon jälkeen saan siirtää taas lettini tangon alta pois. Haaveilen siitä, että hiusteni letittämiseen menee aikaa ja saan harjata hiuksiani antaumuksella latvojen taipuessa rintakehälleni. Silmissäni piirtyy valmennettavani Emman äiti ja hänen maailman kaunein ja paksuin tukkansa. Kauneusihanteeni ei tulekaan keltaisilta sivuilta, ja se luo minulle toivoa siitä, ettei hiusten pidennysten otto aja minua kadotukseen.  Tärkeintä on se, että pidän itse itsestäni ja teen asioita, jotka tuovat onnea minulle. Eivät uudet hiukset vastaa 100 kilon tempausta, mutta peruskuntokaudella tuovat iloa harjoitusten keskelle.

Lopputulema

Veljenpoikani kysyi minulta, että miksi sitten laitatan esimerkiksi ne ripset, vaikka muu maailma olisikin sitä mieltä, että näytän hyvältä ilman. Sanon hänelle, että juuri siksi. Teen ratkaisuni siksi, että minä koen ne hyväksi. Mielipiteeseeni ei saa vaikuttaa se, kommentoiko joku ulkonäköäni positiivisesti tai negatiivisesti.  Minä päätän siitä eivätkä seuraajat, äitini (no äiti ehkä vähän), ystäväni tai kukaan muu. Minun ei tarvitse todistaa olevani kauneudesta välinpitämätön, mutta minun ei myöskään tarvitse seurata muiden jälkiä vaan muovata oma polkuni. Jokainen meistä on kaunis omalla tavallaan ja tärkeintä on löytää juuri se, oma tapamme.

Kun opimme arvostamaan omaa terveyttämme ja arvojamme, voimme lopettaa toteuttamasta muiden unelmia ja siirtyä omiimme. Kun maalaamme maailmamme terveiden arvojen päälle, voimme pudottaa painoa ilman pelkoa syömishäiriöstä tai ylikunnosta. Veljeni sanoin: jos emme osaa rakastaa itseämme, emme osaa rakastaa muitakaan.

Hyvää heinäkuun alkua kaikille!

xoxo

Anni

Motivaatiota etsimässä

Rovaniemi 2017 ja elämäni suurin työntö

Rovaniemi 2017 ja elämäni suurin työntö

 ”Jos haluat kehittyä, löydä ne asiat joissa olet heikko” totesi Janne Hännisen taanoin opettaessaan minulle alavartalon hallintaa ja pakara-aktivaatiota. Yhdessä  Raimo Summanen kanssa olen päässyt käymään läpi keskusteluja urheilusta, joukkueista ja siitä, mitä lajien välinen yhteistyö parhaillaan. Kun raha ratkaisee, unohdamme usein sen tosi asian, joka ajaa urheilussa eteenpäin; motivaatio ja rakkaus lajiin.

Olen sitä mieltä, että mikään asia ei tule pakottamalla. Siitä syystä pyrin aina ylimenojaksojen jälkeen etsimän syyn siihen, miksi haluan luopua niin sanotusta normaalista elämästäni ja elää urheilijan arkea. Aloitin toukokuussa työt Keski-Suomen betonirakenteella tarkoituksena säästää rahaa pitkää talvea ja ensi kevättä varten. Samalla käynnistyi työharjoittelu Ortonilla.

Kiire on ollut kova ja on ollut mukava huomata, ettei kehoni taivu enää valvomaan ja tekemään töitä kellon ympäri, olen vihdoin totuttanut sen pois jatkuvasta stressistä. Toisaalta elämäni on ollut niin hyvin balanssissa, ettei tällainen stressijakso aiheuta päänvaivaa, kunhan sen osaa katkaista ajoissa. Minulla stressi katkesi juhannukseen ja hyvä niin, sillä kolme päivää unta ja lepoa tuli tarpeeseen. Pidin myös täysiä lepopäiviä urheilusta.

Tee työtä, josta nautit.

Tee työtä, josta nautit.

Ylimenojaksot ja paluu sieltä ovat olleet minulle aina tärkeitä, sillä näiden avulla näen oman tekemisen hieman ulkopuolelta. Kun harjoitukset alkavat taas muuttua intensiiviseksi, on palo kovempiin rautoihin suuri. Odotan itseltäni enemmän enkä pelkää tarttua haasteeseen. Mutta kuka minua sitten haastaa, on minä itse. Niin kauan kuin palo tekemiseen tulee sisältä, on harjoittelu helppoa ja mukavaa. Silloin vaikeinakin päivinä voi hyvin mielin tarttua oveen ja kävellä sateessa salille.

Olin hieman kadottanut motivaatiotani, joka käy aina suurempien kilpailuiden ja määränpäiden jälkeen. Mutta rakkaus lajiin ja itsensä ylittämiseen on kova, joten tieto siitä, että olen valmis taas tekemään kovempaa töitä, syömään huolellisesti ja lisäämään harjoitusvolyymiä, saavat aikaan odottavan tunteen. Tulisipa jo syksy ja ihana arki!

Okei, onhan se kesä ihan jees  :)

Okei, onhan se kesä ihan jees :)

Kesää on toisaalta onneksi jäljellä, sillä tavoitteenani on kesällä panostamaan valmentamiseen, suorittaa valmentajan ammattitutkintoni loppuun sekä kirjoittaa ensimmäinen artikkelini lääketieteellistä varten. Lisäksi kesällä pääsee tutustumaan painonnostoon CrossFit Centralissa 4 kerran painonnostotunnin merkeissä ja syksyllä painonnostotunnit jatkuvat Crossfit 8000 koko syksyn kestävässä painonnostokurssissa.

Lupaan nyt myös taas kesän aikana kirjoitella enemmänkin valmennuksellisia ajatuksiani blogiin ja ajatuksia siitä, mistä te haluaisitte tietää, otetaan innolla vastaan!

xoxox

Anni

Tervetuloa kesä!

Torstaina hyppäsin ystäväni kyytiin onnellisena siitä, että koko päiväni oli koostunut elämästä, josta olin aina haaveillut.

”Voiko työtä kutsua työksi, jossa siellä haluaisi olla 24/7? ” naurahdin. Myönnettäköön ettei kyseinen ystäväni ymmärtänyt varmaan sanaakaan puhuessani innostuneena ensimmäisestä päivästäni Ortonin sairaalalla. Työharjoitteluni siis starttasi kesäkuun ensimmäinen päivä. Viime vuonna tähän aikaan olin jo vuoden ollut kotona harjoitellen kohti Rioa ja edessä oli kaikkien aikojen raskain harjoittelukesä. Takana oli myös pääsykokeet ja odotus olympia-sekä opiskelupaikasta oli ovella. Syödessäni illallista ulkona olo on hieman jopa helpottunut. Onneksi aikaa on taas 3 vuotta tutkia uusia asetelmia ja löytää vielä kovempi minä.

Tästä se alkoi. Opintovuosi, jonka saatoin päätökseen tänään palauttaessani viimeisen harjoitustyöni.

Tästä se alkoi. Opintovuosi, jonka saatoin päätökseen tänään palauttaessani viimeisen harjoitustyöni.

Vuosi on ollut opettavainen. Elämä uudessa kaupungissa tavaten uutta arkea toi haasteita. Opinnoista peloteltiin useaan otteeseen ja lääkiksen mahdottomuus urheiluun ei jäänyt keneltäkään epäselväksi. Tosiasia oli että elämässäni oli muutama muuttuja, joiden kanssa minun piti elää. Työ ja urheilu olivat aina sopineet yhteen ollessani yrittäjänä. Nyt edessä oli kolmas haaste eli täyspäiväinen opiskelu. Se tarkoitti, että työtä piti vähentää.

Muutto Ouluun ei ollut lopulta haaste vaan mahdollisuus. Oulussa sosiaalinen ympäristöni oli suppeampi ja töiden sekä valmennettavien tuoma paine jäivät Helsinkiin. Oulu oli riittävän lähellä, että kykenin lentämään valmentamaan seminaarin Helsinkiin, mutta riittävän kaukana tekemään irtioton normaaliin arkeen. Oulussa etäisyydet ovat lyhyitä, ja siirtymiin koululta salille meni murto-osa siitä ajasta, jota käytän Helsingissä liikkumiseen. Mitä isompi kaupunki, sitä kamalampi kiire ihmisillä on. Oulussa pystyi hengittämään. Oulun yliopisto vastasi pyyntöihini avusta ja yhdessä loimme suunnitelman, jota kykenin noudattamaan. Oulun urheiluakatemia ja urheilijoiden tukeminen ovat olleet myös Oulussa nousevassa trendissä, joten en ollut siellä yksin.

Olympiahuuma toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös uuden oppimista. Lidl All Star:sin mentorina nuorille urheilulle tulee minun punnita entistä tarkemmin sanojani ja maalata maailmaa, jossa jokainen meistä voi onnistua.

Olympiahuuma toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös uuden oppimista. Lidl All Star:sin mentorina nuorille urheilijoille tulee minun punnita entistä tarkemmin sanojani ja maalata maailmaa, jossa jokainen meistä voi onnistua.

Olympialaisten jälkeen pidin kansainvälisistä kisoista tauon EMiin asti, sillä MM-kisoja ei olympiavuotena järjestetä. Ensimmäinen todellinen haaste oli siis kevät ja EMt. Yritin maaliskuussa vielä opiskella täysillä ja harjoitella vaadittavan määrän, mutta tajusin pian kuolleena syntyneen ajatukseni. Elämässä tulee tehdä uhrauksia. Jätin lukemisen minimiin ja keskityin palautumiseen. Vietin aikaani kävellen ja lopetin murehtimisen opinnoista. En halunnut menettää otettani siitä, että nautin nostamisesta ja urheilusta. Se oli minulle tärkeä voimavara, josta minun piti pitää kiinni.

”Jos arvosi eivät maksa sinulle mitään, ne eivät ole arvoja vaan mielipiteitä.”

Ulkoilutin haalareitani myös kerran ennen siirtymistäni Helsinkiin.

Ulkoilutin haalareitani myös kerran ennen siirtymistäni Helsinkiin.

Minun maailmassani loistavista arvosanoista ajaa ohi urheilu. Se nakertaa ja syö minua, kuten sekin etten vain yksinkertaisesti ehdi pitämään yllä uusia ihmissuhteita. Vanhoista puhumattakaan. Ne ovat valintoja, joiden kanssa elän. Toisaalta he, joiden paikka on elämässäni, ovat pysyneet siellä hiljaiselosta huolimatta.

 Kuitenkin olen ylpeä, että ensimmäinen vuoteni meni mutkattomasti. Pääsin kaikista tenteistäni läpi ja syventävien opintojen tutkimussuunnitelmani on valmis. Olen unelmieni kesätyöharjoittelussa, joka sijaitsee 200m kotisaliltani.

Osa ystävistämme on vain ohikulkumatkalla, toiset pysyvät reitillä ikuisesti. Kuva on valmistujaisistani vuodelta 2013. Vierellä poseeraa kukas muukaan kuin nykyinen kakkoskoutsini Katariina Varis (os.Vestman)

Osa ystävistämme on vain ohikulkumatkalla, toiset pysyvät reitillä ikuisesti. Kuva on valmistujaisistani vuodelta 2013. Vierellä poseeraa kukas muukaan kuin nykyinen kakkoskoutsini Katariina Varis (os.Vestman)

Rakastan elämääni. Myös niitä vaikeita päiviä, kun itkua tihrustaen huomaan olevani väsynyt ja unettomuuden vaivaan minua. Isojen säröjen jälkeen olen onnellinen tasapainosta, jossa vaakakupissa positiivisuus painaa enemmän. Olen oppinut paljon itsestäni kuluneen 11 vuoden aikana, mutta tärkein  asia on ollut mahdollisuus siihen, ettei kaikkea tarvitse osata eikä kontrolloida. On hyvä nauttia niistä hetkistä, joita meille annetaan, ja silloin tällöin suurten suunnitelmien sijaan katsoa vain nurkan taakse uteliaana siitä, etteivät edes kaikkein visuaalisimmat kuvitelmat koskaan vastaa todellisuutta.

Kesää odotellen

xoxo

Anni

Painonnostovalmennusta ja voimanhankintaa

Ensi syksyn suunnitelmat valmentamisen osalta alkavat olla valmiina ja näillä näkymin syksy voidaankin toivottavasti aloittaa valmentajan ammattitutkintoa rikkaampana.

Kesän voimakamppanja

Kesällä teemme voimakamppanjan yhdessä painonnostovalmentajien ja -maajoukkuenostajien kanssa. Ohjelmat sovitetaan teidän omaan ohjelmointiin eli jos teette esimerkiksi crossfitiä tai muuta paljon, opetetaan voimaharjoittelu teidän omaan reeni runkoonne.

Tavoitteena on parantaa heikkouksia. Eli jos ongelma on punnerrukset ja ylöspäin työntävät liikkeet, keskitytään yläselkään ja käsiin. Jos ongelma on painonnostossa, annetaan sinne sitten painopistettä. Eli kyseessä ei siis ole pelkkä painonnosto tai voimanosto-ohjelmointi (jos ette niin toivo) vaan se tehdään juurikin voiman lisäämiseksi sinne, minne itse sitä kaipaatte.

Kesäohjelmien tuotto menee Voimaurheilijoiden tuki ry:lle ja sitä kautta mukana olevien urheilijoiden kisamatkoihin yms.

Valmentajina toimivat siis mm. Eero Retulainen, minä, Tatu Sokka, Sami Raappana, Teemu Roininen ja i Mika Tiainen.

Ilmoittautuminen info a voimaurheilijoidentuki.com

kesakunto_web2

Kesän painonnostokoulu / 4 x CrossFit Central Helsinki

Helsingissä järjestetään painonnoston tekniikkapaja, jossa käydään läpi tempauksen ja työnnön perusteet sekä apuliikkeitä.

Ma 10.7. Tempaus 18.00

Ke 12. 7 Työntö 18.00

Ma 17.7. Tempaus 18.00

Ke 19.7. Työntö 18.00

Aiempaa nostotaustaa ei vaadita.

Kurssin hinta on 150 euroa, CrossFit Central Helsingin jäseniltä 135 euroa.

Ryhmään otetaan maksimissa 8 henkeä ja ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostilla anni (a) vuohijoki.com

Onnistunut 107 kilon työntö

Matka kohti Rio on vaihtunut matkaksi kohti Tokioa.

Crossfit 8000 syksyn painonnostokoulu, ryhmäkoko 8 mukaan yht 16 henkeä

Syyskausi (Elokuu – Joulukuu) torstaisin 18-20

Alkeet 18:00

Etkö ole koskaan koskenut tankoon vai eikö liikkuvuus vielä riitä tempauksiin? Alkeet-ryhmässä se ei ole ongelma, sillä ohjelmointi perustuu painonnoston ensiaskeliin ja tavoitteena on saada jokainen nostaja taipumaan terveellisiin ja turvallisiin nostoasentoihin ja saada riittävät nostomäärät, jotta harjoittelun tehoa ja määrää voidaan painonnostossa tulevaisuudessa lisätä.

Jatkoryhmä 19:00

Kun oma nostotyyli on löytynyt, ja nostoja alkaa olla jo alla on aika siirtyä jatkoryhmään. Jatkoryhmässä haetaan haasteellisempia harjoitteita ja pureudutaan ongelmakohtiin syvällisemmin. Ohjelmointiin haetaan myös nostajariippuvaisia eroja, eli kaikki harjoitusten apuliikkeet tulevat sinun heikkouksiisi nojaten.

Jatkoryhmään kannattaa osallistua, jos:

  • Olet käynyt jo punttikouluja
  • Nostat lähes viikottain omassa harjoittelussa
  • Nostolinjat ovat tutut ja hahmotat raakanostojen ja kyykkynostojen erot

Huom! Jos et pääse omaan ryhmääsi voit tehdä harjoituksen myös toisessa ryhmässä.

ilmoittautumiset: (Early bird 30.6. asti)

Tässä on todennäköisesti kaikki ensi syksynä tapahtuvat valmennukset muutamia yksittäisiä seminaareja lukuunottamatta. Jos kursseista heräsi kysyttävää, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

xoxoxo

Anni

Elämä on kysymysten summaa

Aloitan nyt määrittelemättömän kokoisen kokonaisuuden tämän vuoden omasta teemastani eli kokonaisuudesta. Haluan oppia olemaan ehjä ja kokonainen sekä näkemään sen, ettei merestä kannata etsiä pisaroita. Kliseistä mutta yllättävän vaikeaa. Kukapa meistä ei kiukuttelisi kun kahvimurut kaatuvat lattialle? Rikkinäinen tietokone vasta myrskynmerkki onkin! HUH ja miettikää jos maito on loppu. Mutta sitten itse asiaan.

Kuka minä olen?

Olen Anni. Olen painonnostaja, olen diplomi-insinööri, olen opiskelija, olen ammattiurheilija. Meidät lokeroidaan aina ja ammattinimikkeet on tehty helpottamaan ajatusta siitä, keitä olemme tai miksi olemme tulossa.  Lokerointi helpottaa suunnittelua ja ensimmäinen listaus onkin löytää ne asiat, joita tässä hetkessä on ja tulee olemaan.

Olen viime aikoina panostanut siihen, että löytäisin pieniä välitavoitteita, jotka ohjaisivat minua kohti sitä suurempaa. Eli tekisin tärkeistä asioista eräänlaisen kukan, joka koostuu terälehdistä, joista kauimmat ovat pieniä alkutavoitteita kohti tärkeintä. Mikä se tärkein sitten on? Toiset meistä ovat sitä mieltä, että yrittämällä löytää onnea huomaa harhailleensa koko elämänsä sitä etsien. Minä olen toista mieltä. Onnellisuus on itsestä kiinni ja sen eteen tulee tehdä töitä. Jos onnellisuus on riippuvainen ystävien tapaamisesta, tulee sinun tarttua puhelimeen ja soittaa.

Kuva HS 4.5.2017

Kuva HS 4.5.2017

Mitä sitten haluaisin olla tai mitä minun tulisi olla? Entä miksi olen tulossa? Kysymysten asettelu eri aikamuotoon antaa aivan erilaisen sävyn. Minun tulisi olla vahvempi ja varmempi ylöstyöntäjä. Haluaisin olla parempi ystävä ja tytär. Haluaisin olla onnellinen vielä vanhanakin ja tästä syystä minun tulisi olla rennompi ja vapautuneempi. Minusta on välillä tulossa jopa aikuinen, mutta onneksi ensimmäisellä kohdalla eli ystävien tapaamisella nuorenen aina kymmenen vuotta.

Haluaisin olla vahvempi ja kyykätä enemmän. Toisaalta minun tulisi olla vahvempi yläkropalta ja itsevarmempi. Olen tulossa tilanteeseen, jossa ymmärrän oman tietoni rajallisuuden ja aikani riittämättömyyden ja olen siirtynyt järjestelemään asioita paremmin. Olen oppinut elämään ja olen oppinut nauttimaan elämästä. Olen ollut henkilö ja minusta on tulossa ihminen.

Kuinka tulen onnelliseksi?

 

Kuitenkin kyse on kokonaisuuksista. Yksittäiset onnistumiset ovat tärkeitä, mutta käsitellään esimerkiksi omaa uravalintaani siirtyä lääkäriksi. Jos minun päämääräni ja onnellisuuteni mitta on valmistua lääkäriksi, mitä tapahtuu viimeisen tentin jälkeen? Siksi maailma tulisikin nähdä kokonaisuutena. Minusta tulisi onnellinen, jos saisin elämässäni tehdä työtä, joka konkreettisesti auttaisi ihmisiä. Minut tekisi onnelliseksi se, että voisin hyödyntää jo olemassa olevaa tietoani uuteen, kehittyä ja päästä auttamaan myös muita.

Rakas Bujoni ja tavoitteeni. Seuraavalla sivulla on elämäntavoitteet, joihin kuuluu muun muassa kerran kuussa ystävien tapaaminen ilman painonnostoa.

Rakas Bujoni ja tavoitteeni. Seuraavalla sivulla on elämäntavoitteet, joihin kuuluu muun muassa kerran kuussa ystävien tapaaminen ilman painonnostoa. Keltaiset ovat toteutuneita. Urheilupainotteisesti ollaan alkuvuosi menty :)

Miten tämän voi siirtää urheiluun ja voiko olla, että onnellisuuteni on riippuvainen saavutuksistani painonnostossa? Koska en voi itse vaikuttaa siihen, miten hyvin sijoitun, tulee minun pyrkiä vaikuttamaan vain omaan tulokseeni ja tekemiseen. Siksi tavoitteenani painonnostajana on nostaa ehjä ura ja saavuttaa oman kehoni maksimaalinen suorituskyky. Minun tavoitteeni on onnistua luomaan terve suhtautuminen urheiluun, saada onnistumisen tunteita, oppia kuuntelemaan kehoani ja oppia olemaan kuuntelematta, kun on pakko. Haluan tulla vahvemmaksi ja tehokkaammaksi. Haluan kokea urheilun onnistumista ja oppia hyväksymään epäonnistumisen.

Miten onnea mitataan?

Jotta voisimme saavuttaa konkreettisia asioita ja jotta pääsisimme lähemmäksi sitä tilaa, jota kukakin onneksi kutsuu, voisi olla hyvä liittää tavoitteisiin mittareita. Onnea voi mitata uskomattoman helposti. Miten olisi tällainen: ”Monenako aamuna tunsit onnea siitä, että jälleen edessä on uusi ja ihana päivä? ” tai ”Hymyilitkö tänään salilla”. Tiesittekö, että liian usea meistä ei edes muista, milloin viimeksi on nauranut.

Se on vaikeaa, kun kello soi kuudelta herätä ja miettiä, että taas tänään on päivä, jolloin voin toteuttaa suurta projektiani eli omaa elämääni. Sitä elämää, joka meillä kaikilla on vain yksi. Ja nyt päästään lähemmäs omaa ajatustani siitä, että emme saisi takertua yksityiskohtiin. Yksityiskohdat eivät saa pilata päiväämme vaan meidän tulee nähdä kokonaisuus.

Tämä on se syy, miksi sanoin Helsingin Sanomissa, että teen urheilun eteen kaiken, mutta urheilu ei ole kaikkea. Minä voin herätä aamulla onnellisena, vaikka en tempaissut edellisenä päivänä ennätystä. Ja tiedättekö miksi? Koska uusi aamu on tuonut tullessaan lisää mahdollisuuksia onnistua.

Näin lähellä oli 92 kiloa EM-kisoissa. Mutta 5 senttiä erotti minut tuosta. Onneksi uusia kisoja tulee ja tavoitteet ovat muissa raudoissa kuin 92 kilossa. Kuva Hookgrib

Näin lähellä oli 92 kiloa EM-kisoissa. Mutta 5 senttiä erotti minut tuosta. Onneksi uusia kisoja tulee ja tavoitteet ovat muissa raudoissa kuin 92 kilossa. Kuva Hookgrip

 

Ajatuksena LFA eli loogisen viitekehyksen malli

 

Löysin venäläisten painonnostajien oppikirjasta kohdan, jossa pyrittiin luomaan tavoite. Se sai olla iso, jopa mahdottomalta tuntuva. Omalla kohdallani se on maailmanrankin top 10 , jolla lohkeaisi henkilökohtainen paikka olympialaisiin. Minun painoluokassani se oli 221 kiloa. Kuulostaa paljolta. Se vaatisi 97 kilon tempauksen (tällä hetkellä 91 kiloa) ja 125 kilon työnnön (tällä hetkellä 117 kiloa). Minulla on kolme vuotta aikaa eli nuo puuttuvat kilot voidaan jakaa kolmelle vuodelle. Lisäksi koska painonnostossa kehitys ei ole koskaan lineaarista voin ottaa avuksi pikkutavoitteita.

Kuva ei liity juttuun vaan sain sali- ja lääkiskaveri Moonan tekemään itselleni aivan mahtavan huikeat letit. Kiitos :)

Kuva ei liity juttuun vaan sain sali- ja lääkiskaveri Moonan tekemään itselleni aivan mahtavan huikeat letit. Kiitos :)

Pikkutavoitteet eli apuliikkeiden ennätykset tuovat onnistumisia ja näyttävät suuntaa siitä, että eteenpäin ollaan menossa. Tällöin jokainen vuosi jakautuu yhteistulostavoitteeseen (212 (2018), 218 (2019) ja 221 (2020)). Nämä yhteistulostavoitteet jaetaan osatavoitteisiin (tempaus ja työntö) ja niiden pohjalta voidaan jakaa lista toivotuista pienistä osatavoitteista. Vaikka en siis saavuttaisi juurikin tuota 212 kiloa, voin nähdä että suunta on oikea, rinnallevedoissa pitää kiristää ensi vuoteen ja saan nähdä miten askel askeleelta tuo mahdottomuus muuttuu mahdolliseksi.

Tätä samaa on käytetty jo 70-luvulla lähetystyössä ja vaikeiden asioiden ja ongelmien ratkaisussa (Aki Hintsa, Voittamisen Anatomia). Kun mahdottomalta ja kaukaisilta tuntuvat tavoitteet tehdään pieniksi askeliksi on helpompi lähteä etenemään. Helppoa se ei ole, ja totaalista muutosta on vaikea tehdä. Tässä on eräs pieni asia, johon haluaisin paneutua, sillä uskoisin kyseisen LFA mallin auttavan myös pitkäaikaissairaita ja elintapasairaita. Kun tavoitteista tehdään realistisia, eivät mahdottomatkaan matkat tunnu pitkiltä.

Tiedosta esteet

Jos haluamme laihtua 30 kiloa kolmessa kuukaudessa, on meillä orastava ongelma. Varsinkin jos emme ole koskaan liikkuneet, emme osaa valmistaa ruokaa emmekä ole perusterveitä, tulee järjestelmä luoda uudella tavalla. Mitäpä jos tupakoinnin lopettamisen sijaan ajateltaisiin ensin vähentämistä? (Sehän itse asiassa on jo tehty). Suurten liikunnallisten tavoitteiden sijaan aloitettaisiin helpoista asioista. Vaikka kerran viikossa 10 minuuttia pihatöitä näin keväällä, tulisi se pihakin samalla haravoitua. Seuraavalla viikolla tavoite voisi olla jo 12 minuuttia. Urheilijana ja aktiivisena ihmisenä minun on helppo sanella ihmiselle, että kalenteriin aika ja sitten menet lenkille, teet ruuan ja pakastat ylimääräiset. Alat juomaan vettä ja lopetat tupakoinnin, ja syö vaikka purkkaa niin ei tee karkkia mieli. Muutosten tulisi tuoda enemmän energiaa kuin ottaa. Mikään asia, joka tuntuu vastenmieliseltä jo alussa, ei tule jäädäkseen. Jos haluat juosta maratonin, etkä ole ennen juossut, ei ensimmäinen lenkki ole 42 kilometriä.  Hyvä ilmiö tästä, löytyi Hesarin nyt liitteestä.

Jos elän elämästä 11 kuukautta kurinalaisesti, voin hyvin yhtenä viikkona käydä Saksassa ja vieraila Wasenissa. Paluu arkeen maistuu silti aina parhaimmalle.

Jos elän elämästä 11 kuukautta kurinalaisesti, voin hyvin yhtenä viikkona käydä Saksassa ja vieraila Wasenissa. Paluu arkeen maistuu silti aina parhaimmalle.

Haemme usein syytä epäonnistumiseen harjoittelusta, resursseista, liiasta työstä ja muista ongelmista. Valmennus nojaa pitkälti siihen, että katsomme vain urheilijaa ja harjoitusta. Meidän tulisi harjoittelun sijaan valmentaa ihmistä. Ihminen on kokonaisuus, jonka jokainen komponentti tulee olla ehyt ja auttaa tavoitteessa. Jos tavoite on nousta top 10 maailmassa ei silloin voi tavoitella kuuta taivaalta myös opinnoissa. Mutta jos opinnot tuovat energiaa ja irtiottoa painonnostoarjesta, sitä kuuluu tehdä. Ja siihen kuuluu panostaa juurikin sen verran, että energia omassa arjessa lisääntyy, eikä vähene.  Urheilijan tulee ammentaa voimaa urheilun ulkopuolelta, koska urheilu itsessään on kuluttavaa, vaikka miten onnellisia olisimme.

Menestys vaatii onnellisuutta

Rakastan kirjoja ja kuten jotkut lukijat saattavat huomata, on taustalla paljon Aki Hintsan ajatuksia. Hänen mukaansa menestys ja onnellisuus kulkevat aina käsi kädessä. Menestyneet ihmiset nauttivat elämästään ja siitä, mitä he tekevät. Kun menestys kiilaa onnellisuuden ohi, kun työstä tulee pakkoa, on peli menetetty. Alamäki alkaa ja johtoporras vaihdetaan nälkäisempiin ja onnellisempiin.

Sen sijaan että tuijotamme urheilijoiden uraa ja harjoittelua, meidän tulisi oppia näkemään urheilijan sijaan se ihminen. Urheilu-ura ei olisikaan keskiössä, vaan tärkeämpää olisi korjata ongelmat elämässä. Näin kokonaisuus nitoutuu toimivaksi, eikä meidän tarvitse määrittää olemmeko opiskelijoita, urheilijoita, työntekijöitä, insinöörejä tai tyhjäntekijöitä.

Voimme kaikki olla rauhassa vain ihmisiä.

xoxo

Anni

Elämää EM:ien jälkeen

Onkohan sitä edes?

Uskoisin ja nyt seuraakin pieni mainos ennen varsinaista painonnostotarinaa:

Oulun punttitunnit ovat täällä!

 MITÄ:

 Painonnostotekniikoita sekä voimanhankintaa

Jokaisen tasolle löytyy oma ryhmänsä ja tempaus ja työntöopetus on jaettu vielä erikseen kahdelle päivällä. ALKEET ryhmissä panostetaan enemmän kevyihin painoihin ja tekniikkaharjoituksiin, jatkoryhmissä etsitään apuliikkeitä ja ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin.

MITEN MUKAAN:

Yhden tunnin hinta on 20 euroa ja ilmoittautuminen sähköpostilla ( anni (a) vuohijoki.com Paikkoja rajoitetusti (max 10 henkeä per ryhmä ja monessa ryhmässä enää muutama paikka jäljellä)

MILLOIN:
Ti 18.4 16:30 Tempaus ALKEET

Ti 18.4. 17:30 Tempaus KOKENEET (Vetolinja ja allemeno)

Ke. 19.4 16:00 Työntö ALKEET
Ke 19.4. 17:00 Työntö KOKENEET(Rinnalleveto, jalankäyttö vedossa ja ylöstyönnössä)

To 4.5 16:00 Tempaus osa 2 ALKEET
To 4.5. 19:00 Tempaus kokonaisena nostona

Pe 5.5 16:00 Ylöstyöntö ja kokonaiset nostot ALKEET
Pe 5.5 17:00 Ylöstyönnön harjoitttaminen KOKENEET

Ma 15.5. 18:00 Penkkipunnerruksen tekniikka ja punnertavat liikkeet
Ma 15.5. 19:00 Jalkavoimat, kyykky- workshop

Olen kirjoittanut paljon kilpailuiden jälkeisestä tyhjyydestä ja ahdistuksesta, mutta tällä kertaa sitä ei tullut. En tiedä, onko syynä uusi elämäni, jossa urheilun lisäksi on muitakin päämääriä. Kilpailuiden jälkeen olin ensimmäistä kertaa energinen ja täynnä ajatuksia. Odotan jo sitä, että pääsen takaisin oikeiden reenien pariin ja ensimmäistä kertaa olen aloittanut jo tässä vaiheessa, ylimenokaudella työstämään uusien osaharjoitteiden tekniikoita. Enää ei mene aikaa siis opetteluun vaan käytän nämä viikot hyödyksi.

Saara ja Minä lähdössä puntariin

Saara ja Minä lähdössä puntariin

Lähtö Kroatiaan, kisoihin valmistautuminen ja oikeastaan kaikki kilpailuiden ympärillä sujui hyvin. Sain ehjän harjoittelukauden ranteesta huolimatta (se ei ole vaivannut kuin kerran koko kevään aikana) ja valmistauduin hyvin kilpailuun. Mainittakoon, että ensimmäistä kertaa eläessäni nostin molemmat tempauksen ja työnnön aloitukset useaan kertaan harjoituksissa, ja kykenin säilyttämään voima-arvoni lähes 100%. Koska olen nostajana vahva, en voi liialla herkistelyllä luopua voiman tunteesta. Nostoista tulee silloin arkoja, enkä luota itseeni.

Huonekaverina toimi Saara Leskinen, jonka kanssa ensimmäinen yhteinen matka sujui hyvin. Olen hirvittävän kilpailuhenkinen ja välillä huomaan pelottavani ihmiset pois sillä, että en oikein osaa ottaa pientä metconia crossfitissä rennosti, vaan kilpailen itseni ja muiden kanssa aina. Naisten maajoukkueessa on minun onnekseni noussut keskinäinen kilpailu niin kovaksi, että nykyään pienet vinoilut reeneissä ovat sallittuja, eikä kukaan hermostu niistä. Hyvänä esimerkkinä Laura Liukkonen, joka heikosti startanneen työntöyhdistelmäreenini tuoksinnassa totesi työntävänsä kanssani pian samoja painoja, ja toivoi minun edes yrittävän antaa vastusta. Loppujen lopuksi sain tästä tilanteesta 12,5 kiloa lisää tankoon vain siksi, että olen niin kilpailuhenkinen. Kiitos Laura!

Tempauksen lämmöt olivat ehjät. Nostovuosien kertyminen alkaa nyt näkyä, ja olen oppinut luottamaan itseeni. Enää kilpailutilanne ei ole niin ahdistava vaan olen oppinut nauttimaan työn jäljestä. 90 tempauksen aloitus oli kovin aloitukseni ikinä. Vuoden aikana harjoittelin tuota 87 kilosta lähtemistä ja EM:ssä oli aika siirtyä uudelle kymmenysluvulle. Sitten alkoivat ongelmat. En tiedä, onko puristusvoimani vain liian heikko suhteessa uusiin rautoihin, koska ensimmäistä kertaa eläessäni käteni repesi nostoissa. Harmittihan se, mutta taas näitä painonnostossa olevia asioita, joihin tulee tottua. Jatkossa tulee teipit leikata valmiiksi odottamaan vahingon varalle, jotta nostoja ei valu hukkaan noin turhamaisen asian takia. Olin suunnattoman pettynyt tempaukseen. Tiesin olevani hyvässä kunnossa ja tavoitteena oli päästä likemmäs 95 kiloa.

Teippausoperaation ja mökötyksen jälkeen valmistauduin työntöön. Olen nyt aloittanut sekä tempauksessa että työnnössä uuden järjestelmän lämmittelyyn ja nousen lähes loppuun asti kakkosnostoilla (1+2). Olo tuntuu tällöin itsevarmemmalta ja yläselän lihaksisto painekkaammalta. Aloitus 111 oli uusi Suomen ennätys, uusi oma ennätys tietenkin 63 kiloisiin ja jälleen sen 4 kiloa korkeammalta kuin normaalisti aloitan. Nosto oli helppo, vaikka rinnalleveto kaatuikin taakse ja 2-1 nosto läpi. Kuitenkin jury käänsi nostoni, ja tämä on asia, jota ei myöskään saa enää tapahtua. Pompottelen tankoa ja työnnän sen nopeasti  ylös, koska muuten kadotan paineen jalalta. Se paine pitää saada pysymään siellä ilman, että nostoissa on tulkinnan varaa. (Lisää syitä miksi olen motivoitunut reenaamaan). Olin kiukkunen. Ei tässä näin pitänyt käydä, sillä tavoitteenani oli päästä lähemmäs 120 kiloa viimeisellä nostolla ja nyt tuo lipui kauas. Emme lähteneet kuitenkaan riskeeraamaan tulosta, vaan otin 111 hyväksytysti uudelleen.

Viimeinen nosto 116 kilosta oli paras rinnalleveto näissä kisoissa. Sääli vain, että jo vauhdinotossa huomasin tangon lyövän vastaan eli ajoitin ponnistuksen aivan päin honkia. Olisi tehnyt mieli kysyä tuomarilta, voinko nostaa tämän takaisin rinnalle. Pettymys oli suuri ja itkuhan siinä tuli pitkästä aikaa.

Päävalmentajamme Antti Everi kuitenkin totesi, että 4 kilon yhteistulosparannus Suomen Ennätykseen, oma ennätys parani 7 kiloa 63-kiloisiin ja aivan uudenlainen Anni lavalla, joten eiköhän tästä ole hyvä jatkaa eteenpäin.

Irtosihan se yksi hymykin lavalla 111 kiloa ja uusi SE

Irtosihan se yksi hymykin lavalla 111 kiloa ja uusi SE

En ikinä pidä kilotavoitteita, koska haluan nostaa sen mihin pystyn. Silloin välillä huomaan tulevani vauhtisokeaksi. Kun mahdollisuus oli 206 kilon yhteistulokseen en oikein osaa nauttia siitä Suomen ennätyksestä ja uusista luvuista. Toisaalta olen askel askeleelta päässyt kohti Euroopan huippua ja matka on edelleen pitkä. Silti jokainen pieni askel on kohti parempaa minua ja olen jo nyt päässyt vakiinnuttamaan sen tosiasian, että 200 kilon yhteistulos on huonon päivän totali. Se ei ole uskomaton erikoissuoritus, joka vaatii ponnisteluja. Se on tavallisen Annin tavallinen tulos. Tavoitteet on asetettu seuraavalle olympiadille, ja olen ehkä nälkäisempi nostajana kuin koskaan.

Toukokuun alkuun otan rennosti, tekemällä crossfitreenejä ja bodailemalla. Annan aikaa itselleni rakentaa parempia exceltaulukoita, suunnitella lihashuoltoja ja mikä tärkeintä; päästä läpi Biokemian kurssista. Ai niin, muistatteko sen tentin, josta puhuin viime blogissa. Se meni läpi. Jälleen oma asenteeni siihen, että kun asioista nauttii ja tekee sen minkä jaksaa, on lopputulos parempi kuin väkisin puristamalla.

Kiitos kaikille tukijoille ja ihmisille, jotka olette rakentamassa minusta parempaa nostajaa. Erikoiskiitos Mikalle ja Katalle, jotka ovat jaksaneet tehdä pitkää päivää salilla kanssani. Kiitos Antti Akonniemelle olkapäistä ja Miskalle isommasta tarakasta. Kiitos Mikko Virtala ja Essi Viitikko (www.suhk.fi) että olen saanut taas tehdä ehjän kisakauden. Kiitos Pasi Koivunen, että olet opettanut minusta taas iloisen ja tyytyväisen nostajan.

Ja tietysti kiitos koko Suomen joukkueelle, kannustusväelle kisapaikalla ja kotikatsomoissa sekä niistä kaikista kauniista sanoista, joita sain taas lukea viestitse.

xoxo

Anni

Koutsi Vestman (Varis) analysoimassa päivän kuntoa

Koutsi Vestman (Varis) analysoimassa päivän kuntoa

Kohti EM-kisoja

Viimeinen piste on painettu paperille, joka näyttää lähes tyhjältä. Mutta olen sanonut kaiken mitä tiedän, ja se ei tällä kertaa ole paljoa. Palautan biokemian tentin silti hyvin mielin. Päätös panostaa viimeiset viikot EM:iin ovat kuitenkin tuoneet iloa päiviin ja vapautuneisuutta sekä opiskeluun että urheiluun, joten hieman ennakoiden voisin veikata olevani tekemässä tenttiä taas 13.4. Proffakin totesi, että aikaa on, joten nyt kohti Splitiä ja sitten takaisin Ouluun hoitamaan loput kurssit ennen kesälomaa. Priorisointi ja aikataulutus sekä ymmärrys siitä, että kaikkia asioita ei tarvitse tehdä kerralla, helpottavat elämää. Verrattuna edelliseen tutkintooni olen onnellinen, että olen oppinut keskustelemaan. Istuessa alas kurssien vastuuhenkilöiden kanssa olemme useasti löytäneet fiksuja ratkaisuja, että aika riittäisi molempiin.

Oulu on tuonut tullessaan paljon hyvää mieltä ja uusia ystäviä. Kuitenkin kotisalilla, Rusalla, reenaaminen on edelleen se lähinnä mukavuusaluetta. Kuvassa nykyään Rovaniemellä vaikuttava, oma valmennettavani Essi Koskinen hemmoineen.

Oulu on tuonut tullessaan paljon hyvää mieltä ja uusia ystäviä. Kuitenkin kotisalilla, Rusalla, reenaaminen on edelleen se lähinnä mukavuusaluetta. Kuvassa nykyään Rovaniemellä vaikuttava, oma valmennettavani Essi Koskinen hemmoineen.Ps. kuva ei ole ihan eilen otettu :) 

Viime keskiviikkona puhelimeni soi ja Urheilusanomien toimittaja soitti kysyäkseen tunnelmia EM:stä. Olen koittanut olla ajattelematta koko kisoja. Jännitän aina paljon, jolloin rentous tekemisestä helposti katoaa. Nyt olen pyrkinyt pitämään harjoituksissa nautinnon tekemiseen. Olen eri mieltä vanhan liiton jermujen kanssa, kyllä harjoituksissa tulee olla hauskaa ja nostamisesta pitää kyetä nauttimaan. Jos se intohimo tekemiseen katoaa, on aika sanoa tangolle hyvästit. Minun kohdallani tätä ei ole käynyt vaan edelleen innostun harjoituksista. Mitä kovempi reeni, sitä mukavammin se menee. Toisaalta pyrin siihen, että en lähde salille suorittamaan ja puristamaan. Pyrin nauttimaan siitä, että teen työtä josta pidän, käytän kehoa, jonka eteen olen tehnyt tuhansia tunteja työtä.

Onnistuminen on urheilun suola, mutta urheilun ulkopuoleltakin tulee saada sisältöä elämään.

Onnistuminen on urheilun suola, mutta urheilun ulkopuoleltakin tulee saada sisältöä elämään.

”Antti Everin sanoin sinulla on mahdollisuudet mitaliin”. Mikä on mahdollisuus mitaliin? Se että onnistuessaan, ylittäessään itsensä voi kyetä taistelemaan mitalisijoista? Vai se, että huononakin päivänä tulos on parempi, mitä muilla. Minä vastaisin perimmäisen. Jos virhemarginaali on suuri, on vaikea nousta palkinnoille. Teoria on eri asia kuin käytäntö. Vaikka teoriassa Suomi voi kyetä hyvänä päivänä talviolympialaisissa 15 mitaliin, ei kaikilla vain voi olla hyvä päivä. Urheilija pyrkii aina suoriutumaan kilpailupäivästä paremmin kuin mistään muusta sitä ennen, mutta kuitenkin urheilu on herkkää ja mitä nopeampi laji, sitä useammin pienetkin virheet kostautuvat.

Suunta on oikea. Talven tuloskehitys on näyttänyt, että rahkeita on kansainvälisesti koviin tuloksiin. Se, että rahkeet riittää auttaa, mutta sekään ei vielä riitä. Se tulos pitää kyetä vaan vakioimaan, virheet minomoitua. Olen tammikuusta maaliskuun puoleen väliin nostanut noin 1579 onnistunutta lajinostoa yli 85% maksimista olevilla raudalla. Epäonnistuneita on 75 kappaletta. Tästä laskennasta puuttuu toki viimeisen kahden viikon kovimmat reenit. Kuten sanoin suunta on oikea, mutta vielä on paljon parannettavaa. Onnistumisprosenttini alkuvuoden reeneissä oli siis 95 %.

Kaikki tiet ovat kulkemista varten, mutta toiset reitit ovat vain kivisempiä.

Kaikki tiet ovat kulkemista varten, mutta toiset reitit ovat vain kivisempiä.

Puhelun jälkeen aloittelin hiljalleen reenini. Vaikka kyseessä oli kevyt harjoitus, jäivät Antin sanat kaivamaan. Reeni meinasi mennä aivan vihkoon, enkä nyt tarkoita päiväkirjaani BuJoa. Yritin olla ohjeen mukaan nopea, mutta pään pakottaessa olemaan kovempi, parempi ja mahtavampi, tuli nostoista lähinnä hitaita viimeisen pyöriessä takaa yli. Istuin hetken, ja tartuin tankoon. Tein vain yhden toiston, mutta lopetin ajattelemasta mihin minun tulee pystyä. Päätin miettiä vain mihin pystyn. Minun tulee luottaa siihen, että se mitä teen, riittää. Enempää ei voi vaatia, kunhan muistaa suorittaa oman työnsä ja nauttia matkasta. Ei työnteon tarvitse aina hauskaa olla, mutta 95% pitää olla onnistumisen tunnetta.

Tiistain nostot lienevät yksi vaikeimpia kisojani, mutta toisaalta myös helpompia. Taistelut on taisteltu, kunto on hiottu ja parsakaalit keitetty. Minun tehtäväni on vain nostaa. Nyt voi enää vain nauttia.

 Eva Wahlströmin sanoin: ”Ryppy otsassa on tappion enne”

xoxo

Anni

Olet mitä syöt

Lihavuus on itse aiheutettua ja kertoo laiskuudesta. Jos on riittävän kauan syömättä, kyllä sitä laihtuu. Lihavilta ihmisiltä tulisi poistaa oikeus kela-korvauksiin ja lisätä verotusta.  Miksi et tee itsellesi mitään?

Kuulostavatko nämä lauseet tutuilta? Arvasin. Olen itsekin sortunut aina ajattelemaan, että lihavat ihmiset ovat saamattomampia ja yhteiskunnan riippakiviä, jotka eivät kykene pitämään edes itsestään huolta. Samaan hengenvetoon laitan viestiä omalle henkiselle valmentajalle ja sähköpostiin on ilmestynyt ravinto-ohjelma.

Olen tehnyt tutkimustyötä elintapasairauksiin sairastaneista ihmisistä, ja monella tuntuu olevan yksi yhtenäinen tekijä: tukiverkoston puute. Monisairaille ja moniongelmallisille ihmisille oman hyvinvoinnin ylläpitäminen voi olla mahdottoman vaikeaa. Jos taustalla on traumaa, mielenterveys- tai päihdeongelmia, voi tuo joka aamuinen kaurapuuron keitto tuntua tuskalta. Enkä voi todellakaan kertoa miltä se tuntuu, koska onnekseni omissa yrityksissäni ja elämässäni taustalla on ollut tukiverkosto.

Onnistuminen ei vaadi laajaa ystäväpiiriä mutta se vaatii tasapainoisen elämäntilanteen ja ihmisiä, jotka uskovat sinun onnistumiseesi. Se ihminen voi olla myös sinä itse, mutta mitä tehdä tilanteessa, jossa yksinäiselle ihmiselle ei yksinkertaisesti löydy elämäniloa ja tavoitehakuisuutta parantaa omaa terveyttään. Viimeiset viikot ovatkin olleet herättäviä tajutessani, miten paljon ulkopuoliset ihmiset tekevät minun jaksamiseeni.

Kun omat voimat ehtyvät, löytyy aina se, joka jaksaa nostaa minut ylös. Tukiverkosto. Se on aivan liian aliarvostettu sana maailmassa, jossa itsenäisyys, yksin oleminen ja omatoimisuus ovat trendisanoja.

MINÄ EN SELVIÄ YKSIN! Miksi olettaisin kenenkään muunkaan niin tekevän? Olemmeko todella niin omaan sieluumme käpertyneitä, että näemme ulkonäölliset ongelmat ainoiksi ongelmiksi, vaikka useassa tilanteessa lihavuus olla seurausta monesta tekijästä. Lisäksi unohdamme sen, että kaikkia lihavuus ei edes haittaa. Tiesittekö, että niille ihmisille, jotka kokevat lihavuuden ongelmaksi puhkeaa helpommin elintapasairauksia kuin heille, jotka ovat vain tyytyväisiä itseensä? (Koitan kaivaa tuon tutkimuksen linkin myöhemmin).

- -

Jotta helpottaisin niitä ihmisiä, jotka miettivät ihmediettien ja pussikeittojen välillä, päätin kertoa yksityiskohtaisemmin omasta ruokavaliostani. Huomatkaahan, että syön yllättävän paljon, koska liikun paljon. Ihan tavallisen 65 kiloisen naisen elämään saattaa kaloreita tulla ylimääräisestikin. :) Lisäksi myönnän, että ilman jatkuvaa saarnaa urheilijan ruokavaliosta, en jaksaisi tätä tehdä näin tunnollisesti.

Aamupala:

 

Syön lähes joka aamu kaurapuuron marjoilla ja raejuustolla sekä yhden palan ruisleipää, jonka päällä on levitettynä avokadoa ja kalkkunaleikettä. Vaihtoehtoisesti saataan hiutaleet vaihtaa täyskauramuroihin tai tehdä 2 ruisleipää lisukkeineen. Käytän todella paljon kasviksia. Ruoka näyttää ja maistuu paremmalta, kun tuoreet kasvikset ja hedelmät säestävät tekemistä.

Aamupala ja kouluun lähtevät eväät

Aamupala ja kouluun lähtevät eväät

Aamupala 2:

 

Kyllä, syön kaksi aamupalaa. Tämä ateria tulee syödä ennen ensimmäistä kunnon painonnostoreeniä. Normaalisti olen laiska, ja syön banaanin rahkalla ja mehukeitolla, mutta viime aikoina olen alkanut suosimaan smootheja:

1rkl avokadoa

150g hunajamelonia

200g rahkaa TAI luonnonjugurttia

1dl mehukeittoa

Ja blenderiin. Tämän aterian saatan ottaa myös kouluun ja reppuun.

Vaihtelen myös paljon aamupalan 1 ja aamupalan 2 paikkaa. Koululla meille tarjotaan aamulla aamupala puoli-ilmaiseksi, joten usein teen tuon smoothien nopeasti kotona ja käyn ensimmäisellä luentotauolla syömässä aamupalaksi kahvilassa puuron ja raejuustoa.

Lounas

 

Jos kouluruoka maksaa 2,6 euroa, ei siitä kannata valittaa. Muistan kuinka TTYllä tuli aina kitistyä köyhistä ravintoarvoista, proteiinin vähyydestä ja liiasta hiilarista. Ne taisivat olla sitä aikaa, kun vedin painoa pelkällä protskulla ja rasvaprosentti oli 10 pykälää suurempi kuin nyt, vaikka painoni oli samassa. Ensimmäinen asia, joka itseäni vihastuttaa on se, että ihmiset kuvittelevat ylimääräisen proteiinin muuttuvan lihakseksi. Ei. Siitä tulee rasvaa.  Kouluruuan proteiinin lähteet eivät aina ole priimaa, mutta jos ateria maksaa 2,6euroa (SoTe:lla ateria taisi olla 90 senttiä! 90 senttiä, ja joku valittaa siitä, että liha ei ole luomua? ) ei aivan hirveän suurta gourmet-elämystä tähän hintaan voi olettaa lautasella olevan.

Medisiinan maanantaipäivän tarjontaa. Tomaattikanaa!

Medisiinan maanantaipäivän tarjontaa. Tomaattikanaa!

Työ tekee ihmiselle hyvää ja se ne vuodet, jotka olin opiskelijoiden eduista pois, kasvatti ajattelemaan positiivisemmin ruuasta, jota meille tarjotaan. Aika harvassa ovat ne annokset, joiden loihtimiseen riittää kaksi euroa. Kyllä siihen pystyy (oma päivällisesimerkkini tuonnempana), mutta ajatusta se vaatii.

En kuitenkaan ole aina koululla ja kotona pyrin tekemään suurempia määriä ruokaa kerralla. Lisäksi oma ihana ystäväni, valmennettavani Pauliina, reenaa tuplareenejä kanssani, joten väliajalla lounastamme yhdessä. Pauliina kärsii keliakiasta, joten ruuan pitää sopia hänelle. Olen lisäksi kerran onnistunut kyseisen neidin myrkyttämään vehnällä, joten pyrin olemaan äärivarovainen nykyään.

Sam Mill's Pasta D'Oro on gluteiiniton ja lisäaineeton vaihtoehto tavalliselle pastalle

Sam Mill’s Pasta D’Oro on gluteiiniton ja lisäaineeton vaihtoehto tavalliselle pastalle

Gluteenittoman ruuan ei siis tarvitse olla pelkkää kanaa ja riisiä. Nykyään leipiä ja pastaa on tarjolla erilaisia, ja itse olen kokenut nämä Sam Mill’sin tuotteet hyväksi. Ne maistuvat lähes tavalliselta pastalta, koostumus säilyy  keitettäessä ja mikä parasta, nämä eivät sisällä ollenkaan lisäaineita. Heiltä on tulossa nyt gluteenittomia valmisruokia, jotka tulevat auttamaan Pablon kaltaisten ihmisten elämää paljon, eikä vehnän vähentäminen toisinaan tee haittaa meille tavallisille tallaajillekaan. Koska liputan monipuolisen ruuan puolesta, en näe siis ongelmaa syödä maissijauhoista tehtyä pastaa tavallisen pastan sijasta.

Samalta se näyttää kuin normaalipasta ja kokki selviää helpommalla tehdessä vain yhden ruuan kaikille!

Samalta se näyttää kuin normaalipasta ja kokki selviää helpommalla tehdessä vain yhden ruuan kaikille!

Välipalat

Syön välipaloja 3-4 kappaletta päivässä. Määrä riippuu reenien määrästä, ja koitan kehystää välipalat  harjoittelun ympärille. Palkkarin juon vain iltareenin / raskaamman reenin päälle, mutta sen määrästä olen tinkinyt, koska syön mieluusti kylkeen banaanin ja rahkan. Syöminen on ihanaa! Välipalani koostuvat:

  • luonnonjugurtti tai maitorahka (200g)
  • Mysli/ kaurahiutaleet / Elovena-välipalakeksi / Proteiinipatukka / Banaani / Ruisleipä
  • Hedelmät 1-2 kpl
  • Pähkinät
  • Avokado
  • valkuainen, kinkku tai raejuusto

Näillä pelimerkeillä pelaan siis päivän välipalani. Yhdistelmät riippuvat paljolti päivän energiatarpeestani, mutta normaalisti syön siis päivässä 3-5 hedelmää, 2-3 rahkaa, 1 avokadon ja 1-3 ruisleipää.

Päivällinen

Vaikein ateriani on päivällinen. Siksi Oulussa yksin ollessani paistan maanantai-iltana 400g jauhelihaa, heitän joukkoon 1 purkin tomaattimurskaa ja keitän pastaa 2 dl ( 2 päivän annos). Jauhelihan joukkoon laitan lähes poikkeuksetta sieniä, sipulia ja parsaa, jotta saan myös kasviksia mukaan (joo sienet eivät ole kasviksia, mutta ne ovat hyviä ). Näillä eväillä elän torstai-iltaan asti ja perjantaisin olenkin jo Helsingissä. Tälle setille tulee hintaa noin 2 euroa annos. Näillä pääsen siis samaan, mitä kouluruoka. Huomattavaa on, että minulla päivällisellä on vain 100g lihaa, joten isommilla ihmisillä tuo annoshinta tuplaantuisi 4 euroon (200g lihaa). Kasvisten määrä nostaa myös annoksen hintaa, ja koulullahan on aina salaattibuffet.

Onneksi joka viikko ei tarvitse syödä jauhelihakastiketta ja pastaa. Tässä alla muutama ehdotus:

Pinaattiletut ovat maailman mahtavin keksintö!

Pinaattiletut ovat maailman mahtavin keksintö!

Pinaattiletut:

0,5 pussia tuorepinaattia

2 kananmunaa

3 valkuaista

2dl kaurahiutaleita

0,5 prk Mifu-maustamaton

Suolaa, pippuria, soijaa ja vähän chiliä

Sauvasekotimella mössösekaisin PAITSI mifut lisätään vasta pannulla ja avot; olemme valmiit! Tuohon kylkeen yksi ruisleipä ja kasa salaattia, ja makrot ovat säilyneet samana

Bataattia ja kanaa

Bataattia ja kanaa

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit:

Koska syön siis noin 80-100g lihaa ruualla, otan energian hiilihydraatista esimerkiksi perunasta tai bataatista. Niitä täytyy lautasella olla noin 200g. Jauhetussa maksassa on hieman hiilaria mukana, joten sen määrä tulee ottaa huomioon. Teen pihvit 50/50 jaolla, eli pihvissä on raastettua perunaa 50% ja 50% maksaa. Lisäksi leikkasin yhden sipulin joukkoon. Koska ruuastani pitää energiaa tulla enemmän hiilihydraateista, on kylkeen mahtunut muutama uunissa paitsettu bataattislaissi.

Käytän  ketsuppia, enkä sen makroja jaksa edes laskea.Määrät ovat 5-8g luokkaa, joten vaikutus on niin minimaalinen ettei minun ruokavalioni siitä kärsi. Pihvien päälle paistoin herkkusieniä kaurakermassa (5% rasvaa)

Iltapala:

Olen laiska syömään iltaisin, joten tyydyn usein rahkaan ja marjoihin. Viime aikoina olen onneksi kunnostautunut syömällä muun muassa munakkaita, smoothin tai leipää. Suurin rakkauteni kohde on iltaisin syöty kaurapuuro mangolla. Helppoa nopeaa ja äärettömän hyvää.

Kuten saatoitte huomata, syön hyvin yksinkertaisesti, mutta värikkäästi. Yksinkertaisella tarkoitan perusruokien tekemistä ja turhan hifistelyn välttämistä. Ruokieni ei tarvitse olla raakaruokia, ei vehnättömiä tai viljattomia, mutta en kaihda myös näiden ruokien syömistä. Terve suolisto pystyy käsittelemään erilaisia ruokavalioita vaivatta, joten miksi emme näitä erilaisia ruokia söisi?

Elämää on ruokapöydän ulkopuolellakin, ja siksi uskon siihen, että ruokailun ja ravinnon kuuluu tukea kulloistakin elämäntilannettamme, tuoda energiaa arkeen eikä ruokavalio saa aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Siitä syystä en usko laihdutuskuureihin vaan elämäntapaan, jossa kehon ei tarvitse elää keräten vararavintoa tai näännyttää itseään.

Jos teille heräsi kysymyksiä ruokavaliosta, niin voitte rohkeasti viestittää esimerkiksi facessa minulle.  Ruokavaliosta ja sen tärkeydestä kirjoittaa enemmän oma ravintovalmentajani, jonka kirjoituksiin pääsette tästä linkistä.

xoxo

Anni

Suomen naispainonnosto elää ja voi hyvin

Naisten painonnoston taso on noussut viimeisten vuosien aikana hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Vielä viime olympiadin alussa ollut huoli siitä, löytyykö jatkajia vahvojen naisnostajiemme jäädessä pois, on ehkä nyt siirtynyt unholaan. Jatkumoa on saatu, sillä tänä vuonna SM-kilpailuista jäi pois kauan omia painoluokkiaan hallinneet Anna Tokola ja Jenni Puputti. Tästä huolimatta taso oli kovempi kuin koskaan ennen.

Vuonna 2013 eli viime olympiadin ensimmäisissä SM-kilpailuissa naisten painonnoston SM-kultaa irtosi keskimäärin 221,7 pisteellä. Hopealle kivuttii 186,1 pisteellä ja pronssia napattiin 182,0 pisteellä.

Vuonna 2017 tehtiin historiallisen paljon Suomen ennätyksiä. Tulostaso oli kohentunut, vaikka uudet sinclairpisteet laskevat noin 4 pistettä keskiarvoja viime olympiadia verraten. Tänä vuonna kultaan vaadittiin 243,7 pistettä. Se ylittää viime vuoteen asti voimassa olleen A-rajan 240 pistettä. Nyt rajat nostettiin 250 pisteeseen. Hopea vaadittiin 215,7 pistettä ja pronssiin 200,7 pistettä. Viime vuoteenkin verrattuna kultaan vaadittiin yli 10 pistettä enemmän.

Ajateltaessa viime olympiadia voimme ehkä uskaltaa varovasti todeta, että voisimme kokeilla MM-kisoista olympiapaikan lunastamista naisten maajoukkueen kanssa. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta suurten kärysumien jälkeen  tulostaso tasaantuu maailmassa ja nousuvaiheessa oleva naisten maajoukkue voisi hyvin tavoitella tuota kahta maapaikkaa. Se tarkottaisi siis kovaa työtä vuoden 2018 MM-kilpailuihin.

 

Omaan harjoitteluuni tämä tulostason nousu vaikuttaa toivottavasti motivoiden. Kovaakin kovempi kilpailu ajaa kaikki meidät mukavuusalueiden ulkopuolelle. Tokioon on pitkä matka ja mukana on kasa toistaan kovempia ja lahjakkaampia painonnostajia. Vaikka vuosi 2016 ja alkanut vuosi 2017 ovat luvanneet hyvää, on todettava, että vuonna 2020 täytyy olla aivan eri kymmenysluvuilla. Naispainonnostosta on tullut kilpaurheilua.

Viikonlopulta mukaan tarttui 3 kultaa ja kilpailuiden suurin pistesaldo. Lisäksi Suomen Painonnostoliitto palkitsi minut 2016 vuoden parhaana naispainonnostajana.

Viikonlopulta mukaan tarttui 3 kultaa ja kilpailuiden suurin pistesaldo. Lisäksi Suomen Painonnostoliitto palkitsi minut 2016 vuoden parhaana naispainonnostajana. (91+117SE = 208SE)

Haluan kiittää Rovaniemen Reipasta mahtavista painonnoston SM-kilpailuista. Olemme kasvaneet seurana viimeisten vuosien aikana paljon, ja on hienoa, kun joukossamme on paljon talkoohenkeä ja yhdessä tekemistä.  Kiitos myös kaikille kilpakumppaneille sekä erityisrakkaudella Helsingin Herakleelle, jonka tiloissa olen saanut jo monta vuotta harjoitella. Helsingin Herakles oli kolmanneksi menestynein seura SM-kilpailuissa tänä vuonna. Joukkueessa oli vain naisia…

Kuvittelin ehtiväni kirjoittaa tuon ruokailublogin ennen SM-iä mutta se jää nyt ensi viikolle Eli seuraavassa kirjoituksessa tulen yksityiskohtaisemmin avaamaan omaa valmistautumistani kohti painonpudotusta 63kilosiin.

xoxoxo

Anni

Suomen ennätys 117 kiloa

Suomen ennätys 117 kiloa