Online-valmennus starttaa vuoden 2019 alusta

   

Pitkään työstämämme online-valmennuspalvelu on vihdoin saatu valmiiksi! Valmennus toimii CrossFit-verkkopalvelu WODconnectissa, joka osaa automaattisesti näyttää statistiikkaa kehityksestäsi sekä osoittaa vahvuutesi ja heikkoutesi eri liikkeissä.

Valmennukseen sisältyy harjoitusohjelmien lisäksi ohjausta sähköpostin ja Facebook-ryhmän välityksellä, sekä mahdollisuus osallistua säännöllisiin ryhmäharjoituksiin. Valmennusohjelmissa huomioidaan jokaisen oma lähtötaso, ja ohjelmat skaalautuvat helposti jokaisen omiin tarpeisiin.

Online-valmennus starttaa 1.1 alkaen, mutta sen voi tilata jo nyt ensitilaajan alennuksella itselle tai esimerkiksi joululahjaksi 23.12. mennessä. Ja mikä olisikaan parempi joululahja kuin startata vuosi uuden innostuksen parissa. Online-valmennuksesta voi lukea lisää täältä.

Hyvä paha hyvinvointivaltio

Istun työpaikkani kahvilassa jälleen hämmentyneenä. On elokuun 23. päivä ja heinäkuussa alkanut taistelu rahasta saa jatkumoa.

 

Minulla on ystävä, hyvä sellainen. Hän on monista kuohuista selvinneenä joutunut ottamaan aikaa itselleen ja elämälleen. Viime vuonna hän muutti hetkeksi asumaan kotiinsa, aikuisena, yli kolmekymppisenä. Se tie ei ole ollut helppo, koska aikuisten ihmisten asuessa samassa taloudessa on jo tunnelma siitä, että olen epäonnistunut, suuri. Hän kuitenkin tiesi, mitä oli tehtävä. Avioero, nuoruuden traumat ja menetykset painoivat päälle. Niistä piti nyt tehdä tili ja aloittaa oma, uusi elämä.

 

Pää piti saada kuntoon, vanhat muistot selätettyä ja asiat jiiriin. Taustalla painoi lähes 100 000 euron velkataakka, josta hän ei tule selviämään. Se menee ulosottoon. Hänen tapansa masentua on aina ollut tuollainen. Laskut kerääntyvät kassiin, sitten muovipussiin ja lopulta niitä on jätesäkki. Se mitä ei avaa, ei satuta. Kun unelmat ovat hajalla eikä elämällä ole suuntaa, rahan arvo lopettaa kiinnostuksensa. Kun rahaa ei ole, sen kuluttaminen on helppoa. Luottokorteilla ja pikavipeillä voi ostaa itselleen lisäaikaa, kunnes paketti on valmis ja on aika aloittaa selviytyminen. Hän oli siihen valmis. Siksi hän soitti minulle.

 

Rakentaessaan omaa itseään uudestaan hän päätti heinäkuussa 2018 vihdoin ajan olevan kypsä muuttaa omilleen. Ehkä pienellä painostuksellakin sain hänet uskaltautumaan muuttamaan. Kyllä maailma kantaa ja Suomessa sosiaalitoimi pitää sinusta huolen, sanoin. Hän kysyi, ehtisinkö omilta kiireiltäni auttaa hänet jaloilleen, omaan asuntoon ja kohti viimeistä puristusta ennen kuin hän jatkaisi opintonsa loppuun.Ne opinnot, joka on ollut iso haave jo pitkään, mutta mihin hänen voimansa eivät riittäneet. Nyt asiat olisivat toisin. Yksi asia on varma; vaikka minulla olisi kuinka kiire, aikaa riittää aina niille asioille, jotka ovat aidosti tärkeitä. Tämä asia oli minulle aidosti tärkeä.

Täytimme heinäkuussa hänelle toimeentulotuen. Laskin, että ihmisen joka on viimeksi tienannut heinäkuussa 2017, ei tule olla ongelmaa saada Suomen hyvinvointivaltiossa apua. Täytimme paperit. Hän oli sulkenut kaikki muut tilit, koska ajatteli asioiden toimivan helpommin, kun tilejä olisi vain yksi. Hänellä oli myös yksi yhteinen tili, entisen avovaimonsa kanssa, josta myös luovuttiin. Tilille oli tullut vielä avovaimon rahoja, koska he olivat hyvissä väleissä ei sululla ole ollut kiire. Olisi pitänyt kiirehtiä.

Kun hän lähetti ensimmäisen hakemuksen, joutui entinen avovaimo ensin selvittämään kaikki jo tulleet tuet, koska miten on mahdollista, että kahdella ihmisellä on yhteinen tili, jos eivät ole yhdessä. Ajattelin tämän nyt olevan normaalia rutiinia, ja asian ratkeavan. Lainasin hänelle muuttoa varten rahaa ja maksoimme pakolliset laskut, ettei kotivakuutukset ja puhelimet katkeaisi. Toimeentulotuen päätöksissä kestää 5 päivää, joten pitkästä velasta ei ollut kysymys. Tai niinhän luulin.

Ensimmäinen päätös tuli hylättynä. Syy siinä oli riittämättömän tilitiedot. Vanhoista tiliotteista oli käynyt selville, että hänellä oli muitakin tilejä. Oli säästötilejä, kimppatilejä ja käyttötilejä. Emme olleet toimittaneet näiden tilien tiliotteita, koska näitä ei enää ollut. Tilit oli suljettu ja tiliotteet näiden mukana. Onneksi Kela antoi armoa, ja totesi ottavansa käsittelyn uusintaan heti, kun liitteet toimitetaan. Aloin miettiä jo tässä vaiheessa, että onneksi hänellä oli vahva tukiverkosto. Muutosta ei olisi muuten tullut mitään.

 

Laitoimme paperit ja odotimme päätöstä. Tuosta heinäkuun hylätystä päätöksestä ei ole kuulunut mitään. Olen pyytänyt useita kertoja selvittämään asian. Tai kertomaan, käsitelläänkö heinäkuuta enää. Lisäksi toimitimme nyt valtakirjan Kelaan, jotta voin hoitaa ja kysellä hänen asioitaan. Olen nyt kahteen kertaan tehnyt saman selvityksen siitä, ettei uudesta tilistä ole tiliotetta, koska se on uusi tili eikä ole tilitapahtumia. Asian piti olla selvä 16.8. mutta nyt 23.8. käymme samaa keskustelua. Miksi uudesta tilistä ei ole tiliotetta.

16.8. elokuuta soitin Kelaan. Ensimmäistä kertaa koskaan suutuin asiakaspalvelijalle. Henkilö, jolla tilillä on 0 euroa ei saa toimeentulotukea. Kysyin että millä he ajattelevat henkilön maksavan vuokra, ruuan ja elämänsä vai onko oletusarvo Suomessa, että jokaisella meistä on ihmisiä, tukijoita, jotka tämän suorittavat? Nainen vastasi (hänen teki varmaan mieli haistattaa minulle pitkät, koska olin niin vihanen) hän totesi, ettei näitä ”voi nopeuttaa” ja ”koittakaa nyt selviytyä”. He käskivät hoitaa viralliset selvitykset siitä, että miksi ei ole tilitapahtumia ja otetta. Selvitys maksaa 10 euroa ja se raha pitäisi olla tilillä. Hänellä ei ole. Ei ole euroakaan. Eli pankki ei lähetä selvitystä. Toki tässä tilanteessa voisin myös lähettää hänelle sen rahan. Mutta mietin mielessäni, onko se sitten hyvinvointiyhteiskunnassa minun tehtäväni?

 

Saimme ensimmäisen päätöksen. Sairauspäivärahan. Siitä maksetaan nyt 2 viikkoa ja loput syyskuussa. 290 euroa kolmessa kuukaudessa. Se on aika vähän. Se on niin vähän, että minua kauhistuttaa. Miten hän selviää? Kela lähetti tänään myös uuden viestin. He pyysivät jälleen tuota tilitapahtumaselvitystä siitä, miksi ei ole tilitapahtumia. Näyttökuvat ja printit verkkopankista eivät riitä. Tarvitaan pankin virallisia selvityksiä. Pankin virallinen selvitys maksaa. Sinne meni hänen tulevan 4 viikon rahoista 290 eurosta jo iso osuus. Maksoin hänen puhelinlaskunsa, sähkölaskun, kotivakuutukset ja salikortin. Asumistukipäätöstä odotamme. Maksoin myös tuon 10 euron selvityksen. Mutta miten käy heille, joilla ei ole 10euron lainaajaa?

 

Toimeentulotuen hakemisesta alkaa olla pian 5 viikkoa. Viisi viikkoa ilman euroakaan rahaa, omassa asunnossa pitkään kestäneen vakavan masennuksen jälkeen ei kuulosta hohdokkaalta. Mutta hän on päättänyt selvitä. Hänen tavoitteensa ovat selvät. Opinnot tulee saada loppuun, jotta pääsee töihin, jotta voi maksaa velkansa ja jotta voisi maksaa veroja. Veroja heille, kenen elämä heittelee eikä käteen jää euroakaan. Pakkasta vain. Hän on persoona, joka kannattaa kuntouttaa töihin. Ei alkoholiongelmia, ei fyysisiä esteitä, korkeakouluopinnot. Hänestä valtio saisi vielä pitkään työssäolevan veronmaksajan koneistoon, joka auttaa suomalaisia selviämään, vai auttaako?

 

En ole hänestä huolissaan. Hänellä on perhe, ja äärettömän hyviä ystäviä, jotka ovat nyt mahdollistaneet sen, että kaapissa on ruokaa, autossa on bensaa ja laskut eivät jää enää rästiin. Lisää velkaa ei voi ottaa, mutta silti sitä tulee. Pakko syödä jotain, joten pakko lainata meiltä. Ainakin se minimi. Mutta miten käy heille, joilla ei ole tukiverkostoa? Jos hän olisi selvittänyt tätä yksin, hän olisi luovuttanut jo ajat sitten. Kuten hän teki 2 vuotta sitten jatkokouluttautuessa ja ajautuessa tähän masennukseen. Se paperisota ja toivottomuus, että rahaa ei saa mistään, papaereita piti täyttää kasa, ja kukaan ei auta, ajoivat hänet tähän velkakierteeseen, jsosa ainoa vaihtoehto oli muuttaa kotiin ja ponnistaa uudestaan. Hänellä oli paikka, jossa se tehdä. Kun mielensä rippeitä keräävälle annetaan pelkkää kuraa käteen, on vaikea luottaa parempaan huomiseen. Kun järjestelmän koneisto on niin raskas, että edes hyvinvoiva ihminen tuskastuu sitä pyörittäessä, mitä tapahtuu muille?

Palvelumme siirtyvät verkkoon, apua saa nykyään vaan chätistä. Henkilöitä ei ole. Ei istuta alas ja ratkaista ongelmia. Istumme koneelle ja tuijotamme ruutua. Vuorokausi ilman ruokaa on pitkä aika. Toisilla menee viikkoja. Minua pelottaa ja ahdistaa se, millaiseen kuplaan olen kasvanut. Kuplaan siitä, että kaikilla menee Suomessa hyvin. Ei mene! Vai olemmeko vain täyttäneet paperit huonosti ja kelvottomasti? Eikö minulta, toista korkeakoulua suorittavalta ihmiseltä onnistu edes toimeentulotuen hakeminen? Miten selviävät muut?

Huokaisen taas. Olo tuntuu pahalle, koska tajuan sen, miten mahdottoman paikan edessä hän olisikaan, jos me emme auttaisi. Se saa oloni tuntemaan kurjalta, koska välillä mietin, etten jaksaisi vastata, touhuta ja auttaa koska minulla on niin kiire. Olen niin syvällä omassa hienossa elämässäni, että osa minua on unohtanut, miltä tuntuu olla turvaton, onneton, masentunut, ahdistunut ja yksin.

En halua haukkua Kelaa, mutta kyseenalaistan järjestelmää siinä, että mitä tekevät ihmiset, jolla tilillä on 0 euroa? Miten he saavat ruuan pöytään? Vai ovatko he vaan saamatta? Missä nukkuu yönsä ihminen, jonka luottotiedot ovat menneet, Kelasta saatava vuokranvastike venyy niin pitkälle, ettei vuokranantaja jaksa odottaa ja vuokraa asunnon toisaalle? Missä on näiden ihmisten ihmisarvo? Vai ovatko he arvottomia, koska monet jäävät pyörimään tänne, koneiston ulkopuolelle, tuhlaamaan veroeuroja, ilman hohdokasta tulevaisuutta.

 

Välittäkää toisistamme

 

Anni

 

e: 29.8 tarvitaan lisää todistuksia. Selviää että tilien saldotodistus ei riitä, vaan jos rahaa halutaan heinäkuulta tulee jo kuoletettujen ja olemattomien tilien tiliotteet saada toimitetuksi. Siirrymme pian syyskuulle ja rahaa elämiseen on saatu reilu 250 euroa. Kahteen kuukauteen.

Uusi varausjärjestelmä

Kevään työt on saatu pakettiin ja taskuun jäi kasa ennätyksiä sekä monta tuntia harjoittelua. Samalla olen käynyt läpi valmennusjonoa, ja valitettavasti valmennuspaikkani ovat täynnä.  Jos haluat kuitenkin jonoon, laita viestiä yhteydenottolomakkeen kautta.

Hätä ei ole kuitenkaan jättiläismäinen sillä yksittäisiä yksityistunteja minulta saa tilattua edelleen. Yksityistunteina opetellaan joko aivan alkeita tai jos olet kokeneempi nostaja hiomme osaamistasi vielä paremmaksi. Ideana on, että matkaan saat kotitehtäviä ja liikkeitä, jolla kehität voimatasojasi ja tasapainoitat kehoa. Yksityisvalmennuksia voit ostaa yleisesti fysiikkavalmennukseen tai vain painonnostoon keskittyen. Lisätiedot täältä:

Jatkossa yksityistuntien varaus on helppoa. Vapaat aikani näet suoraan kalenterista VELLO-palvelusta, jonka löydät coaching & services -sivultani. Varaa itsellesi aika ja ilmoita sähköpostisi. Kun olet maksanut laskun (tulee siis siihen sähköpostiosoitteeseen) saat varausvahvistuksen. Yksityistunteja voi ostaa myös tukkuna. Mainitse lisätietoihin tästä.

 

Kohti kisakautta!

 

Ja asiaan! EM-kilpailuihin valmistautumisen VLOG:it alla

 

 

Ja pk-kauden videot

 

 

 

Mahtavaa juhannusta kaikille <3

 

Anni

You’re welcome

Zlatan Ibrahimovic – ylimielinen m***u vai prototyyppinen huippu-urheilija?

Jokaisen suomalaisen vihaama ruotsalainen, joka kaiken kukkuraksi on myös maahanmuuttaja, Zlatan Ibrahimovic lähti Yhdysvaltoihin. Ruotsin menestynein pelaaja, työmyyrä ja monitaituri saa röyhkeydellään monien karvat pystyyn. Kuka hän luulee olevansa?

Zlatan pitää Los Angelesista ja on aina pitänyt. Hän mietti pitkään, miten näyttäisi Losille sen, kuinka paljon pitää kaupungista. Hän päätti antaaa kaupungille lahjan, itsensä. Zlatan tuli kaupunkiin, ja osti mainoksen LA Timesistä. Dear Los Angeles, you’re welcome

Zlatan ja tuhansien tarinoiden mies. (Kuva DailyMail)

Ylimielinen mutta kuitenkin niin karismaattinen Zlatan on rakentanut ympärilleen muurin, jonka paksuus vetää vertoja Kiinanmuurille. Hän kerskailee, mutta samalla nauraa itselleen. Hän käyttää huumoria pehmentääkseen sitä faktaa, että hänen ylivertaisuutensa urheilijana nojaa lähes yksinomaan hänen identiteettiinsä.

Mieleeni hiipii eräs suomalainen supertähti. Kimi Räikkönen, Jäämies, on luonut itsestään mediakuvan, joka ei vastaa ollenkaan hänen persoonaansa. Tämä on pääteltävissä hänen videoistaan ja kuvistaan Instagramissa, jossa ennen todella tarkasti yksityiselämäänsä vaaliva F1-kuljettaja on aloittanut jakaa osia myös oikeasta elämästään.

Kimi ”Jäämies” Räikkönen perheineen (Kuva Instagram)

Räikkönen ja Zlatan ovat molemmat erikoisosaajia oman elämänsä hallinnassa. Molemmat vaativat erinomaisuutta ennen kaikkea itseltään. He leikittelevät tavoitteilla ja erinomaisuudellaan tehden itsestään yli-ihmisiä. Kumpikaan ei tyydy siihen, mitä he tekevät. He näkevät sen, mihin he voivat pystyä. Mutta saavutetaanko tällaisella itsensä jahtaamisella mitään?

Huippu-urheilijan tärkein työkalu on aivot

Haluaisin kirjoittaa tähän sydän, mutta sillä ei ole mitään muuta merkitystä, kuin pumpata verta kehoomme, joten siirtykäämme todellisille juurille eli ajatusmaailmaamme. Lahjakkuus on suurelta osan vain lapsena opittuja taitoja. Siitä syystä oma motivaatio ja siihen, millaisena itsemme näemme, ovat tärkeimpiä työkalujamme jo lapsena. Jos emme lapsena saa yrittää, uskoa ja unelmoida, on aikuisena vaikea oppia tätä taitoa.

Opi hyväksymään häviämisen mahdollisuus

 

Minä vierastan sitä, että häviämistä ei ole olemassakaan. Jos pelkäämme epäonnistumista emmekä osaa hävitä, emme voi osata myös voittaa. Tämä ei tarkoita, että häviämisen tulisi tuntua hyvältä. Minun ei ole ”annettu voittaa” lapsena eläessäni kahden isoveljen kanssa. Opin elämään sen kanssa, että olen heikompi. Minusta piti tulla siis nokkelampi.

Kun hyväksymme sen tosiasian, että  kykenemme vaikuttamaan vain omaan tekemiseemme ja osaamisen tasoon, ymmärrämme myös, että voiton avaimet ovat vain niiltä osin meillä, joka tulee omaan tekemiseemme. Hyväksy siis se, että sinusta tulee paras versio itsestäsi.  Se riittää sinun erinomaisuuteesi.

 

Älä tyydy keskinkertaisuuteen

Älä ole tyytyväinen siihen, että olet keskinkertainen. Älä tyydy siihen, että jäät toiseksi. Älä lopeta tavoittelemasta tähtiä, vain siksi että kävit jo kuussa. Varsinkin taito- ja tekniikkalajeissa, jokaisella toistolla on merkitystä. Kun pyrit aina parhaimpaasi, vaikka vain ajatustasolla, kehität oppimista erinomaiseksi.

Tyytyväinen tulee olla, mutta muista, että matka jatkuu vielä. ROBERT GHEMENT

Kun haluat suoriutua erinomaisesti ja pyrit jokaisella toistolla, hypyllä, askeleelle kohti täydellisyyttä, olet askeleen lähempänä kehitystä. Jos harjoittelet asioita vain siksi, että ne löytyvät harjoitusohjelmasta ja haluat suoriutua, teet itsestäsi keskinkertaista. Pyri aina keskittymään ja olemaan läsnä. Vaikka jokainen toistosi ei olisikaan täydellinen, olet jo ajatustasolla saavuttanut parempia harjoitteita.

”Ole armollinen ja anna itsellesi aikaa oppia. Muista kuitenkin, että jokaisella toistolla voit oppia paremmaksi vain pyrkimällä täydellisyyteen.”

Kunnioita kilpakumppaneitasi

Älä pelkää muiden luovuutta, paremmuutta ylpeyttä tai ylimielisyyttä. Kunnioita parempiasi, koska he pakottavat sinut kehittymään. Kilpailu parantaa sinua, koska et voi tyytyä keskinkertaisuuteen vaan sinun tulee pärjätäksesi parantaa omaa osaamistasi.

”Suomessa on unohdettu mitä aito, oikea tasa-arvo on. Tasa-arvo on sitä, että kaikki lähdemme samalta viivalta, ei sitä että tulemme samaan aikaan maaliin.”

Tasavertaistamisen tullessa tasa-arvon tielle, urheilun lisäksi kärsivät myös ammattikunnat sekä eläminen ylipäätään. Ilman erinomaisia yksilöitä ei syntyisi uusia maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä. Emme kehittäisi uusia lääkkeitä tai puhdistaisi meriä muovista. Usain Bolt on pakottanut jokaisen sprintterin harjoittelemaan älykkäämmin ja kehittymään. Jos meillä ei ole kilpailua, ei meillä ole kehitystäkään. Tästä syystä kilpakumppanisi ja heidän flow on suorassa suhteessa omaan tekemiseen. Älä siis välttele kilpailua, vaan opi käyttämään sitä hyväksi.

Kiitä kilpakumppaneitasi, sillä he pitävät sinut liikkeessä. Kuva: Jussi Jokinen Studio360

Älä luovuta, mutta opi pitämään tauko

Luovuttaminen ei ole ratkaisu, mutta opi pitämään tauko ja ottamaan etäisyyttä. Ahdistukseen johtava menestymisen pakko ei johda toimintaa. Pilko tavoitteita, askel askeleelta lähesty niitä. Jos väsyttää, muista ottaa hengähdystaukoja. Meidän unelmillamme ja tavoitteilamme ei tule koskaan olemaan parasta ennen päivänmäärää, jos et ole itse niitä asettanut.

On kuitenkin tosi asia, että kaikista meistä ei tule astronautteja. Siksi omien tavoitteiden puntarointi on hyvää ja tervettä. Opi pitämään tauko ja katso elämääsi eri näkökulmasta. Motivaation ylläpidonkin kannalta urheilusta on hyvä välillä hengähtää, jotta palaamme takaisin omiin haluihimme. Kyse on kuitenkin nautinnosta ja siitä, että me olemme itse valinneet sen, että haluamme tulla erinomaiseksi omalla sarallamme.  Emme tule erinomaiseksi vain siksi, että se luki harjoitusohjelmassa.

 

Meillä jokaisella on oma erinomaisuutemme, se pitää vain löytää

Lahjakkuutta on monenlaista ja kuten totesin suurin osa on vain opittuja taitoja. Me kaikki emme ole kirjaviisaita, eikä meidän tarvitsekaan olla. Kädentaituri voi tulla maailman mahtavimmaksi koruntekijäksi, kirvesmies olla koko rakentamisen mullistava monitaituri. Siksi ihmisen arvoa ei tule koskaan mitata rahassa tai opintojen määrässä. Jokaisella meistä on kykyjä ja lahjoja. Kyse on vain niiden löytämisestä ja valjastamisesta.

Jos opimme nauttimaan elämästämme ja teemme asioita, mistä pidämme, olemme motivoituneempia kehittymään. Siksi pidän myös lasten ja nuorten erilaisia työssäoppimisvaiheita, urheilulajien lajiyhteistyötä ja luovuuden tukemista äärettömän tärkeänä. Jokaisella meillä on paikkamme maailmassa, mutta meidän tulee vain löytää se.

Keskinkertaisuus tappaa eriomaisuuden

Näin viisaasti lausui ystäväni toissapäivänä minulle. Keskinkertaisuus tappaa erinomaisuuden koska mikään muu ei ahdista ihmistä kuin toisen ihmisen erinomaisuus. Siksi minä vihaan Zlatania. Hänen hymynsä, karsimansa ja itsetietoisuutensa saa minut näyttämään turhakkeelta. Epävarmuus ajaa ihmisen pelkäämään.

Siitä syystä keskinkertaisena on helpompi elää ja hengittää kuin ollessaan erinomainen. Kun et herätä ihmisessä liikaa tunteita, sinun annetaan olla rauhassa. Kuitenkin urheilussa on suuressa osassa erinomaisuus. Voiko siis olla että urheilijan luonne vaatii tiettyä itsehyväisyyttä ja oman egon pönkittämistä, jotta suurin tekijä, sinä itse, uskoo menestykseesi?

Nöyränä suomalaisena ajatus tuntuu vaikealta, mutta Zlatania katsoessa loistavalta. Hän nauraa omalle ylimielisyydelleen, koska tietää sen, että se on kuori, jonka hän on rakentanut. Siihen kuoreen hän uskoo ja on valmis tekemään töitä, koska hän on se, joka haluaa tehdä maalin 40metristä. Kuten hän totesi, tavalla jolla pelaan tullaan tunnetuksi. Hän toteaa omaavansa mentaalista vahvuutta, joka kantaa hänet hyviin suorituksiin, olisi hänen lajinsa ollut mikä tahansa Hän ei puhu sanallakaan omasta fyysisestä erinomaisuudesta ainoastaan ajatuksista omasta minästään. Zlatan Ibrahimovic osaa vastata kysymykseen – kuka minä olen.

Joukkue koostuu yksilöistä.

 

Ilman yksilötason osaamista, ei joukkue voi kasvaa voittavaksi. Zlatan on kuitenkin joukkuepelaaja, ja sanoessaan tekevänsä myös joukkuetovereistaan supertähtiä, hän todella tarkoittaa sitä. Koska totuushan on, että erinomaiset pelaajat kasvattavat ympäristönsä erinomaisuutta. Ja erinomaisella pelaajalla en tarkoita vain pallotaituruutta, vaan tapaa saada joukkue ympärillä innostumaan, nostaa muiden toimintaa, kannustaa ja kehittää. Koska joukkuelajeista on kyse siitä, kuka tarjoilee sinulle parhaat syötöt. Mitä paremmaksi rohkaiset vierellä pelaavia pelaajia, sitä uskomattomammaksi teet heidän lisäksi itsesi. Koska kahden tasavertaisen pelaajan kohdatessa, pallon pitää se pelaaja, joka uskoo itseensä eniten. Se, jolla on röyhkeimmät harhautukset ja tieto siitä, mitä hän on tekemässä.

Joukkue koostuu yksilöistä. Kuva: Painonnostoliitto

Ehkä joukkuelajit eivät sittenkään eroa yksilöurheilusta niin paljoa, mitä on luultu. Ehkä joukkuelajien nöyryys on väistymässä ja tilalle tulee yhteisö, joka kasvattaa yksilöistään huippuosaajia, jossa erinomaisten yksilöiden joukkue, kykenee näkemään toisen hyvyyden myös omaksi vahvuudeksi. Ei Mikael Granlund ajatellut kertaakaan syöttävänsä Venäjää vastaan. Hän ajatteli tekevänsä maalin. Hän halusi olla ratkaisija. Siinä hetkessä ei ei elänyt joukkuepelaaja.

Katkeruus ei kasvata mutta voittamisen nälkä ratkaisee

 

Uskalla sanoa ääneen, että tavoittelet suurta. Koska jos emme itse uskalla sanoa sitä, ei sellaista voi edes tapahtua. Jos joka päivä totean olevani väsynyt ja poikki, huomaan makaavani jo kolmatta viikkoa sohvalla. Sen sijaan totean, että työt pitää tulla tehdyksi, ja käärin hihat olen askeleen lähempänä kesälomaa. (Huomatkaa tämä lähes metaforinen tilanne omasta lähimenneisyydestäni)

Kun uskallan kannustaa ympärillä olijoitani, ja puhaltaa heihin uskoa paremmasta, voin samassa imussa pyyhkäistä itseni mukaan myös sellaiseen kehitykseen, jollaista en ole hetkeen nähnyt. Häviöstä ei voi olla vihainen kuin itselleen. Voittoon on tarvittu aina myös ympäristöä. Ja ympäristö koostuu myös muista, sinua lahjakkaammista, erinomaisuuteen pyrkijöistä.

Ymmärsin tänään asioita. Minusta tuli Zlatan fani.Ei siksi, että hän päästää suustaan välillä omaan ajatusmaailmaan kuuluvia sammakoita, vaan siitä syystä, että hänen tapansa elää urheilua, on kylmähermoisuudessaan ihailtavaa. Jatkossa aion uskoa itseeni, koska olen ainoa ihminen, jonka se tulee tehdä.

Xoxoxo

Anni

Kooste videoblogeista

Kolme kuukautta on nyt videoblogia takana ja mukaan on mahtunut monenlaisia pätkiä. Jatkan videoblogiani jatkossa suomeksi niiltä osin, kuin kyseessä on harjoittelua ja hengailua kotimaassa. Vinkkinurkan asiat tulevat englanniksi kuin myös kansainväliset leirit.

Ensimmäinen osuus tuli kuvattua Malesiassa reenileiriltä, jossa olin yhdessä porilaisten ja ruotsalaisten kanssa. Videot sisältävät alkuvuoden pk-kauden reenejä.

Toinen osuus:

Samalla loukkasin selkäni. Osasyynä oli huolimattomat nostot ja toinen ongelma oli lantionseudun aktivaatio-ongelmat.

Tästä oppineena keräsin ohjeita ensinnäkin siitä miten tuo lantio-pakara-aktivaatio tulisi tehdä:

Ja parhaat vinkit miten selkäongelmat saa selätettyä:

Kun vihdoin sain alkaa taas harjoitella ilman ongelmia oli aika näyttää teille, miltä elämä täällä Oulussa näyttää: VLOG7 käsittelikin ihan perinteistä ”Annin peruspäivää” painonnostonparissa.

Tästä matka jatkui kohti painonnoston SM:iä ja availinkin hieman stressiä ja ahdistusta, jota kisat omaan elämään tuo. Kilpaileminen ei ole aina helppoa ja vaatii myös harjoittelua!

 

Lyhyesti siis tässä kevään kuulumiset. Seuraava kirjoitettu blogini tulee käsittelemään onnellisuutta ja siihen liittyviä valintoja. Videoblogini jatkuvat viikonloppuna yläselän aktivaatiovinkeillä sekä ensimmäisene osan EM-raporttina (suomeksi).

 

Jos teillä on toiveita vlogini suhteen laittakaa rohkeasti vaikka spostia 🙂

 

xoxo

Anni

Tuu Kaisa kotiin sieltä

Näin kirjoitti eräs facebook-tuttavani sivuilleen. Kaisa Mäkäräisen heikko alku suivaannutti monet urheilufanaatikot. Analysointi on ollut kovaa ja mietintä siitä, miten on mahdollista, ettei suomalainen urheilija kykene suoriutumaan paineen alla. Ylen studiossakin asiaa puitiin ja paineen sietokyvystä todettiin ”toisten olevan viilipyttymäisempiä” kuin toisten. Se on totta, mutta unohdimmeko sen, että myös kehomme tärkein elin aivot, oppii asioita ja on kykenevä mukautumaan. Ei kaikki ole perimästä kiinni.

Haastattelin kirjaani, Voima Kanssamme, varten suomalaisia huippu-urheilijoita ja törmäsin 9/10 tapauksessa samaan ongelmaan: Pettymyksien käsittelyyn ja mielenlujuuteen ei panosteta tarpeeksi. Urheilijat hakivat ja saivat apua vasta, kun ensimmäinen romahdus oli jo tapahtunut. Kun itsetunto oli murjottu, aloitettiin elvytys. Ei siis ihme, että moni urheilija valitsee hiljaisuuden ja mediasta irtaantumisen, sillä median ja seuraajien paine on kova. Jos tätä painetta ei ole tottunut kontrolloimaan, on hyvin vaikea löytää oma ilo ja motivaatio tekemiseen.

Kehitys ei lopu tyytyväisyyteen vaan siihen, ettemme ole enää motivoituneita.

Ainoa eteenpäin ajava asia on motivaatio. Jos menetämme motivaatiomme, emme voi kehittyä. Tyytyväisyydellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Voimme ja meidän pitää olla tyytyväisiä itseemme joka päivä. Jos emme ole tyytyväisiä, tulee asioiden muuttua. Onnellisuus ja hyvinvointia edistävät onnistumista. Pahoinvointi, epävarmuus ja ahdistus taas vähentävät sitä.

Yksi onnistunut päivä voi silottaa kaikki kivet pitkäksi aikaa.

Aki Hintsan kirjassa puhutaan paljon hyvinvointivaltioiden haasteista ja siitä, miten esimerkiksi Etiopiassa juoksijoilla on vain voitettavaa. Juoksemalla he voivat saavuttaa rahaa, arvostusta ja paremman elämän. Meillä Suomessa urheilulla voit toki saavuttaa paljon, mutta tukkaan tulee henkisesti ja taloudellisesti paljon uran aikana, sitä rakentaessa sekä urheilun loppuessa.

Ei siis ole ihme, että moni urheilija kärsii epävarmuuden tuomasta ahdistuksesta, ja luottaminen omaan itseensä on välillä haastavaa. Epävarmuus kuuluu huippu-urheilijan arkeen ja työhön, ja tämän kanssa tulee oppia elämään. Tämä itsetunnon, esiintymisen ja paineiden sietämisen kestäminen tulee aloittaa jo nuorena. On äärettömän vaikea korjata ongelmia aikuisiällä, jos ongelmat ovat olleet läsnä jo vuosia. Siksi lasten ja nuorten harjoitteluun tulee lisätä pettymysten käsittely, kilpailutilanteista selviytymistä sekä paineen alla toimimista. Kaikki nämä helpottavat tavallista arkea tulevaisuudessa, joten urheilulla voidaan tuoda lisää elämänhallintaa ja -kokemusta myös aikuisikään.

Jos meille ei opeteta nauttimaan valokeilassa olemista, emme koskaan kykene hallitsemaan paineita. 

Lasten ja nuorten kilpaurheilua pyritään rajoittamaan. Lasten erittely edistyneempiin ja tasoihin on kiistelty aihe. Suomi haluaa fair play-henkeä ja harrastelua. En sano, että harrastelu on pahasta, mutta mielestäni kaikkien aina voittaessa, luodaan maailmasta kuvaa, joka ei pidä paikkansa. Vanhempamme, valmentajamme ja tukiverkkomme ei voi suojata meitä  maailman loppuun asti kohtaamasta pettymyksiä. Urheilu opettaa parhaimillaan pettymysten ja epävarmuuden sietämistä. Urheilu opettaa ahkeruutta ja tavoitehakuisuutta. Uskottelemalla kaikkien pelaavan ja olevan yhtä taitavia, opetamme vain utopiaa. Kaikilla on yhtäläinen oikeus urheilla ja harrastaa. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus olla joukkueessa tai harrastaa lajia, jota rakastaa. Mutta olen sitä mieltä, että lapsille tulee myös opettaa, että

Lahjakkuus on vain lapsena opittuja taitoja. Harjoittele ja tule paremmaksi. Ainoastaan kovalla ja määrätietoisella työllä saavutetaan unelmia. Ja siltikin mukana on aina epävarmuus.

Sen sijaan, että urheilun kilpailustatus viedään pois, tulee lapsille opettaa, että se on vain urheilua. Pettynyt saa olla, ja häviäminen saa harmittaa. Kuitenkin seuraavana aamuna tulee mennä kouluun, elämässä pitää nähdä ystäviä, kunnioittaa kilpakavereita ja nauttia elämästä. Lapsille tulee opettaa kilpailun lisäksi, ettei kenenkään meidän ihmisarvo ole kiinni tehdyistä maaleista tai ammutuista osumista. Kun lapset ja nuoret ymmärtävät tämän, he kykenevät urheilemaan tullakseen paremmaksi. He eivät harjoittele, koska pelkäävät epäonnistumista. He harjoittelevat, koska haluavat tulla paremmaksi. Kaisan sanoin: elämä on ja se jatkuu.

Yksikään taitolaji ei tapahdu pakottamalla.

Kaisa Mäkäräinen on yksi suurimpia naisurheiluesikuviani määrätietoisuudellaan ja tavasta, jolla hän on tehnyt rakkaudestaan ammatin. Kaisa on supernainen. Minulle hänen urheilullinen arvokkuutensa ei ole kiinni siitä, ottaako hän huomenna mitalin. Hän on näyttänyt osaavansa asiansa, tietävänsä mitä tekee. Kaisa on maksanut matkansa Koreaan ja on ansainnut jokaisen onnistumisen hetket ladulla ja sen ulkopuolella.

xoxoxo

Anni

 

Loppuun hieman kuulumisia Oulusta 🙂 Laittakaahan myös youtube-sivustoni seurantaan!

 

Kohti uusia haasteita

Muutaman vuoden tauon jälkeen olen taas peruskuntokauden leirillä.Olo on hyvä, ja valmis tulevaan peruskuntokauteen, mutta se vaati pitkän tauon. En ole hetkeen pitänyt tuollaista 4 viikon ohjelmoimatonta jaksoa, jossa harjoittelumäärät olivat 4-6 harjoituksen tienoilla sisältäen enimmäkseen palauttavaa harjoittelua.

Vuosi alkoi Sportyfeelin vatsalihashaasteella

Kehomme voi väsyä monin tavoin ja henkinen rasittavuus vaikeuttaa myös fyysistä suorituskykyä. Emme aina edes tiedosta sitä ja siksi ylikunnon välttämiseksi, kesälomat harjoittelusta ovat suotavia. Se ei tarkoita, ettei urheilija liiku ollenkaan, vaan se on aikaa, jolloin kaikki harjoittelu riippuu omasta tahdosta ja mieliteoista. Harjoittelua ei ole pakko sovittaa kalenteriin, vaan se sijoittuu sinne, jos muulta elämältä mahtuu mukaan.

 

Paluu on aina vaikea tällaisten pidempien taukojen jälkeen, koska minun keholleni tauot eivät sovi, vaikka pää niitä tarvitseekin. Jumien auettessa pienet vaivat pääsevät valloilleen ja tankoon saa lastata 25% vähemmän rautaa kuin ylimenojaksolle siirtyessä. Onneksi tämä on väliaikaista ja terveellä itsetunnolla varustettu urheiija ymmärtää, ettei joka päivä tarvitse olla huippukunnossa. Riittää kun kunto on ajoitettu oikein kisakalenteria ajatellen.

Uusi haaste, englannin kielinen vlogini, pyörähti käyntiin ollessani Malesiassa. Edelleen tietyt sanat, niiden lausumiset sekä laajemman sanavaraston käyttäminen ovat haasteellisia, mutta olen innoissani tästä hankkeesta. Mahtavaa saada kehittyä myös kielellisesti ja aivan liian vähän tulee käytettyä englantia koti-Suomessa. Nyt minun on siis hieman pakko.

 

Videoilla käyn omien harjoitusten läpi ravitsemusta, omia fysioterapeuttisia harjoitteitani, opintoja ja elämän jaksotusta. Haaveilin neljävuotta sitten videoblogista kohti Rioa, ja edelleen minua harmittaa etten sitä tehnyt. Nyt päätin saada nostojani ja tuntemuksiani myös videolle ja säilymään, joten jatkossa youtubesta pääsee siis katsomaan lähemmin tekemisiäni.

Kirjani julkaistaan viikon päästä ja se on yksi syy, miksi blogini on elänyt hieman hiljaiseloa. Hiljaiselo tulee jatkumaan toistaiseksi siten, että pyrin kirjoittamaan muutaman kerran kuussa. Minulla on tavoitteena saada kaikki prekliinisen vaiheen kurssit keväällä suoritetuksi ja kandinpaperit taskuun, jotta voin alkaa hyvillä mielin keskittyä olympiakarsintoihin. Tästä syystä olen tehnyt priorisointi ja lupauslistan. Sen avaamiseen käytän ensi viikolla hieman enemmän aikaa. Kirjan pääsee ennakkotilaamaan tästä. 

Joten ensi viikkoon ja jos teillä on mielessänne tiettyjä aiheita, joista toivoisitte minun kirjoittavan tai tekevän videoblogia, ottakaa yhteyttä 🙂

xoxo

 

Anni

ps. piti vielä mainita, että olen todella innoissani uusista projekteistani. Otin nyt ensimmäistä kertaa mukaan myös ravitsemusvalmennuksia, jotka ovat startanneet mukavasti. Myös näistä tulen kirjoittamaan myöhemmin.

Vuosi 2017

Matka kohti Tokioa jatkuu vieläkin! Naisten maajoukkueen tukikalenterin voit ostaa omaksi www.voimakauppa.com sivustolta.

Muutama päivä jäljellä ja vuosi 2017 on ohi.

Tammikuu alkoi uusilla harjoitusmetodeilla ja työntöjen opettelulla. Helmikuuhun mennessä olin löytämässä kuntoa, vaikka paras terä ei ollut vielä löydetty. Yllättävää olikin, miten kotilavalla löysin aivan uudenlaisen nostamisen tunteen – ilo. Rovaniemen SM-kilpailut olivat yksi parhaista kilpailuistani päättyen 91 kilon tempaukseen ja 117 kiloa kirjattiin uusiksi ennätykseksi, joista työntö oli myös Suomen ennätys. Se oli elämäni ensimmäinen SE  ja rikkoi myös yhteistuloksen ennätyksen.

 

EM-kilpailuiden lähestyessä kunto oli parasta, mitä koskaan olin onnistunut itsestäni saamaan. Kuitenkin kilpailut eivät tuottaneet haluttua tulosta tempauksessa jäädessäni 90 kiloon (kilpailin 63kiloisissa) ja työnnössä 111 kiloon. Taskuun jäi 63kiloisten yhteistuloksen ja työnnön Suomen ennätys.

 

EM-kilpailuiden jälkeen panostin töihin, opiskeluihin ja lääkäriksi opetteluun. Koko vuosi itseasiassa mentiin urheilun sijaan hieman koulun ehdoin. Halusin elää vuoden ilman urheilun tuomaa painetta, mutta se ei ollut mutkatonta. Lopulta totesin niin EM-kilpaluiden kuin myös MM-ien suhteen, että en osaa harjoitella 50% teholla vaan tarvitsen täyden keskittymisen tai sitten en kisaa ollenkaan.

Kohti Oulun yliopiston paneelikeskustelua.

Kesällä harjoittelin töiden ohessa ja PM-kilpailuita ennen pääsin Taiwaniin painonnostoleirille, josta lensin lähes suoraan Ruotsiin. Ruotsin kisan halusin ehdottomasti nostaa 63kiloisissa, koska tiesin saavani hyvän kisan tässä painoluokassa. Vaikka tuloksena oli hopea sain erittäin paljon kisasta irti. Yhtenä näistä tietenkin 114kilon työntö, joka oli myös uusi Suomen ennätys. Opinnot alkoivat, ja suuri hankkeeni – esikoiskirjani oli kriittisimmillään. Meinasin tehdä jälleen bravuuritemppuni – burnoutin – mutta en ollut enää nuori ja tyhmä vaan isolla käsijarrulla saatiin pyörä pysähtymään ja paperille esitellyt ratkaisut tuottivat tulosta. Sain Seurajoukkueiden ison pettymyksen selätettyä ja tempasin kaksi viikkoa ennen MM-kilpailuita 93 kilolla kakkosen. Toki riipusta ja remmeillä mutta suunta on nyt sitä, mitä tahdon  – kohti sataa kiloa!

Siinä se on! Oma ”off-kauden” kunto, josta aina poistellaan se 2-3 kiloa kisoihin.Kehosta oppii jatkuvasti uutta, eikä painoluokan ylläpito tunnu enää työläältä

Painonpudotuksesta jäi välistä lenkit, sillä en vain jaksanut. Koitin ensimmäistä kertaa siirtää kelloja MM-kilpailuihin, joka oli yksi parhaimmista ratkaisuista ikinä. Toivoin kuitenkin olevani jo lähempänä 210 kiloa kuin 200 kiloa. Pettymys oli suuri, mutta katsoessani itseäni 2016 joulukuussa olin vasta ensimmäistä kertaa työntänyt 110 kiloa  ja tempaissut 90 kiloa. Tämä kolmansilla nostoilla.

Opintojen ja ammattiurheilun yhdistäminen ei olisi onnistunut ilman kurssien vastuuhenkilöiden pitkää pinnaa ja mukautumista tilanteeseeni. Helpolla en päässyt, vaan kirjallisia tehtäviä on tullut ovista ja ikkunoista. Opintoneuvojan kanssa istutut tunnit tulivat tarpeeseen ja ensi vuonna tarvitaan vielä enemmän suunnittelua. Joudun kuitenkin kevään jälkeen todennäköisesti taipumaan rakentamaan HOPSin sillä olympiakarsinnat eivät odota ja niiden kimppuun on pakko lähteä täysillä marraskuussa 2018. Aika näyttää miten opintojeni käy. Onneksi olen hyvässä vauhdissa tekemässä syventäviä opintojani / väitöskirjaani, jota voin sitten tiivistetysti tehdä silloin, kun opintoni eivät ole mahdollisia. Opintojani en tule jättämään tauolle, koska se on minun henkireikäni ja pitää minut järjissäni. Mutta muuta touhottamista kylläkin.

JOULULOMA!

Nyt on hyvä aika siis kertoa, että sain valmiiksi sen, mistä haaveilin.

Kirjani julkaistaan 1.2. ja etukäteistilauksen pystyt tekemään jo nyt tästä linkistä. Kirja kertoo voimaharjoittelun teoriaa, mutta myös tarinaa huippu-urheilusta Suomessa ja siitä miten oman pään saa kestämään. Tarinana taustalla juoksee omat ajatukseni ja kasvuni yleisurheilijasta ammattipainonnostajaksi.

Ihmisen mieli ja keho ovat mielenkiintoisia työvälineitä ja olen kiitollinen siitä, että Otavan kanssa saimme mahdollisuuden toteuttaa kirjan, joka ei ollut minulle vain pakollinen paha vaan enemmänkin elämäntyötä ja pala minua.

Kiitos kaikille tässä vuodessa mukana olleille! Erityiskiitos valmentajalleni Mika Tiaiselle sekä häntä auttaneille Antti Akonniemelle, Katariina Varikselle, Miska Viirille, Mikko Virtalalle, Essi Viitikolle, Pasi Koivuselle sekä kaikille muille matkassa olleille.

Tämän viikon pidän vielä lomaa ja sitten alkaa matka kohti Malesiaa ja pitkää pk-kauden leiriä.

Ja loppuun perinteinen vuosivideo! Musiikista vastaa Kotwanen jengeineen eli Rovaniemen Reippaan iki-ihana Pepe Raappana.

Rohkeus

Muutamia viikkoja sitten sain sähköpostiini kysymyksen, mistä löytää rohkeutta nostaa rennosti, tehdä hyviä suorituksia ja pudottaa itsensä tangon alle ilman, että tarvitse pelätä tangon tulevan niskaan. Viikonloppuna kohtasin omat pelkoni ja pitkästä aikaa en saanut niitä selätettyä. Pelot eivät minua hetkauta, mutta se, etten hallitse niitä saa aina miettimään asioita ja puntaroimaan elämääni.

Pelko on osa elämää

 

Jokainen meistä on pelännyt, jokaisella meistä on pahimmat pelkomme ja se kuuluu osaan ihmisen elämään. On siis aivan turha yrittää asettaa pelkoja taka-alalle, vaan niitä pitää käsitellä ja oppia elämään niiden kanssa. Elämämme aikana pelkomme muuttuvat, muodostavat uusia konteksteja, katoavat ja voivat palata uudelleen. Kaikki me muistamme, miten rohkeasti kokeilimme uusia temppuja rinteessä 15-vuotiaana. Nyt kun joku käskisi minun laskea laudalla parkista, nauraisin. Ei minusta olisi siihen. Tai olisi, mutta se vaatisi tuhansia laskuja ja tottumista siihen, että sattuu. Tulemme mukavuuden haluisemmaksi, emmekä siedä kipua samalla tavalla. Tai siedämme painetta, stressiä ja henkistä kuormaa paremmin, mutta fyysinen kuorma saa meidät luovuttamaan.

Iän karttuessa kylmä vesi on eräs inhokeistani. Kuvassa näytän suurta rohkeutta lokakuun Herttoniemen hiekkarannoilla. Kuva Petri Mast

Elän itse jatkuvassa yhteistyössä pelkojeni kanssa, koska kärsin uniongelmista. Näen siis painajaisia usein ja hallusinoin unissani. Saan siis kauhukohtauksia. Viimeisimmät muutokset ovat tulleet Unkilinikan ja Vilho Aholan puolelta, jotka koittavat nyt löytää tapaa saada nuo kauhukohtaukset loppumaan. Näen ihmisiä asunnossa, herään siihen että asunnossani on vieras ihminen. Olen unessa, mutta tiedostan ympäristöni. Kun tällaisia öitä on neljä peräkkäin, on elimistöni aivan loppu,; olen paennut joka yö henkeni edestä. Oulussa heräsin terassilta. Onneksi jätin oven auki.

Jos yritämme työntää pelkomme taka-alalle ne vainoavat meitä. Kun pysähdymme aloilleen, iskee kaikki ne vaietut tunteet, myös pelot eteemme. Siksi on tärkeämpää käsitellä tunteet rauhassa niiden tullessa eteen. Emme ole enää lapsia. Emme voi pelästyä ja mennä sängyn alle piiloon. Rohkeus on sitä että uskaltaa hengittää hetken, tiedostaa oman jaksamisen rajallisuuden ja pyytää apua, jos yksin ei kykene selättämään pelkojaan. Pelot eivät tee heikoksi, vaan se että lamaannumme, pelästymme ja yritämme olla, ettemme olisi koskaan pelänneet. Minä pelkään, mutta olen päättänyt kohdata pelkoni, enkä jättää niitä taka-alalle. Vain niin kykenen olemaan riittävän rohkea elämässä.

Uskalla onnistua

 

Pelkään menetyksiä, riitoja ja sitä, että en onnistukaan lavalla. Välillä ennen kisoja kykenen tuntemaan sen, etten haluakaan nostaa. Mitä jos epäonnistun? Heikkoina hetkinä mietin, miten taas kaikki nauravat, että kyllä se tiedettiin. Ei minusta ole onnistumaan. Mutta mitä sitten? Jokainen nostettu kilo on minun nostamaa, ja jos en nosta kiloakaan, sekin on minun päätökseni. Minä olen oman kehoni herra, ja päätän itse miten sitä käytän. Siitä syystä yksi syksyn päätös olikin, että en enää koskaan ennen kisoja totea, etten halua nostaa. En enää koskaan totea tavoitteeksi saada tuloksen. Saan rohkeasti olla innoissani siitä, että mittaan sen hetkistä tuloskuntoani. Ja voin rohkeasti tavoitella uusia enntäyksiä.

Tärkeintä on jaksaa motivoitua. Jos elämä on liian kiireistä ei motivaatiolle jää tilaa.

Uskon vahvasti, etten ole ainoa urheilija, joka joutuu välillä puntaroimaan näitä. Mitä jos en onnistukaan? Mitä jos nyt epäonnistun ja putoan pois apurahalta? Mitä jos epäonnistun ja putoan apurahalta niin miten minä sitten harjoittelen? Menen töihin ja sitten loppukin palautumisaika katoaa?

Olen kaksi kertaa elämässäni pelännyt lavalla epäonnistumista. Ensimmäinen kerta oli Riossa, jolloin ensimmäiseen tempaukseen mennessä pelkäsin jääväni ilman tulosta. Sain kuitenkin taisteltua aloitukseni täpärästi ja tempauksessa olikin sitten tankki tyhjänä. Työnnöt sujuivatkin paremmin. Toinen kerta tapahtui viime viikolla. Seurajoukkue on pelottava kilpailu varsinkin kun naiset aloittavat. Tiesin kuntoni kovaksi ja ensimmäistä kertaa pelkäsin, että alakanttiin valittu alkupaino on takaseinässä jos nostan täysillä. Himmailin ja lopputulos oli katastofi.

Kun kirurgi leikkaa, hän leikkaa jalkaa, kättä tai nilkkaa. Ei hän leikkaa Tiinaa, Timoa tai Jereä. Ortonilla minulle kerrottiin tästä työmoodista johon itsekin opin. Keskityn onnistumaan enkä keskity epäonnistumiseen. En voi pelätä ensimmäistä viiltoa vaan minun tulee tietää, mitä olen tekemässä. Leikkaus tulee nähdä edessä suunnitelmana, ja jos tulee muuttujia, tulee kyetä luomaan uusi suunnitelma, jota seurata. Siitähän se on painonnostossakin kyse. Minulla on suunnitelma, jota etenen. Jos tulee muuttujia, muokkaan suunnitelmaani siten, että kohde näkyy kuitenkin koko ajan edessä.

Lavalla ei saa olla se teinityttö Anni, jota pelotti se, miten sopeudun uuteen kouluun. Pitääköhän kukaan minusta? Jos puhunkin ihan hassuja niin mitä sitten teen. Minun tulee opetella asennoitumaan painonnostoon työnä. Työtä, joka on minulle kutsumus ja rakas, mutta vaan työtä. Menen näyttämään sen suorituksen, jota varten olen tehnyt tuhansia työtunteja noudattaen suunnitelmaan. Osaan sen ilman mietintää. Jalalla irti, lantioon paine, ja tehokas loppuojennus. Pompusta ylös. Ei näitä tarvitse miettiä lavalla enää, vaikka sitä koitin kolmesti Rovaniemellä.

LIDL All Starsin ensimmäisessä tapaamisessaa meille tehtiin selväksi, että olemme mukana koska meidän kehitykseen uskotaan. Meiltä ei vaadita yhden illan ihmettä, ei jatkuvaa nousukiitoa. Saamme avoimesti puhua välikesästä, loukkaantumisista ja ylimenojaksoista. Ympäristö luotiin monen vuoden työnä tukemaan urheilijaksi kasvua, joka ei aina ole pelkkää nousua. Kuntonotkahdukset ovat osa arkea ja siihen pitää tottua. Itseensä pitää uskoa, silloinin kun tekisi mieli mennä piiloon sängyn alle.

Pelolla ei synny kuin lampaita, leijonat vaativat tilaa hengittää

En halua pelätä epäonnistumista ja valita liian pieniä aloituspainoja. Haluan haasteita, kehittyä ja kasvaa paremmaksi nostajaksi. Jos et kokeile ja haasta rajojasi, et voi niitä koskaan edes ylittää. Siksi pyrin unelmoimaan suuria unelmia ja välillä maalailen pilvilinnoja, vaikka tiedän niiden olevan kaukaisia haaveita. Iän karttuessa unohdamme sen, että meillä on oikeus antaa mielikuvituksemme lentää ja unelmissamme voimme päättää, keitä olemme. Jos emme uskalla edes unelmoida, on hyvin vaikea onnistua.

Painonnosto ja sen lajinopeus ovat monille haastavaa. Pelko epäonnistumisesta on niin suuri, että allemenorohkeus kärsii. Siksi punttikouluissa opetetaankin aina ensin, kuinka nostossa voi epäonnistua turvallisesti. Tekniikkaa ja nostovarmuutta tulisi harjoittaa niin kauan pienillä painoilla, että luotto omaan tekemiseen kasvaa ja liikeradat tulevat selkäytimestä. Mutta mitäs jos niin ei käykään?

Minulla on tosiaan ollut nostoissa nyt erikoinen vaihe. Keskittyminen on huonoa, ja huomaan analysoivani nostoja nostojen aikana niin paljon, että polven kohdalla nosto jää vedoksi. En vain muista enää mitä olin tekemässä. Tämä on ollut ensimmäinen merkki siitä, että olen hukkaamassa flow-tilaani ja joudun ajattelemaan myös kaikkea muuta liikaa. Sen löytämiseksi pitää alkaa tehdä töitä. Kun harjoittelu on sujunut  ja kilpailut ovat onnistuneet, on ollut vaikea ymmärtää, että on aika siirtyä uudelle etapille ja siirtää ajatukset kohti uusia kymmenlukuja. Pääni hieman tiltissä.

Toki mainittakoon, että panostus opintoihin, kirjan valmistuminen sekä elämän järjestykseen laittaminen ovat vieneet niin paljon energiaa, että nostot ovat tulleet siinä sivussa. Nyt MM-iin valmistautuessa näin ei olekaan enää ollut. Missä vika? Mitä teen? Apua! Hengitä, ja katso ympärillesi. Työnsin ensimmäistä kertaa 110 kiloa 17.12.2016. Työnsin tänään harjoituksissa reenin päälle 114 kiloa. Ei ihme, että vauhti tuntuu välillä turhankin kovalta. Jotta polkumme ei hämärtyisi, tulee meidän kyetä näkemään, mistä olemme lähteneet. Jokainen meistä on ansainnut onnensa, jokainen teko on sankariteko. Se on jokaisen yksityinen elämä, ja jokainen voi olla oman elämänsä supersankari.

Pelko ei kasvata

 

Pelossa emme voi kasvattaa itseluottamustamme. Meidän tulee olla kuin koneita, joista halutaan kehosta ja mielestä enemmän irti. Ensimmäinen huono reeni meni puhtaasti selän piikkiin, mutta toiselle en halunnut etsiä enää tekosyitä. Viimeinen naula oli tämä huono kisa. Missä vaiheessa luovuin oman mieleni hallinnasta ja henkisestä vahvuudestani?

Vastaus on helppo. Kun siitä tuli itsestäänselvyys. Me venyttelemme silloin, kun pohje on jumissa. Ihmiset aloittavat painonpudotuksen vasta liikakilojen näkyessä. Moni tupakoitsija lopettaa polttamisensa vasta keuhkosyövän astuessa kuvioihin. Jälkiviisaus on helppoa. Muutos on helppo tehdä kun ei ole enää muuta ratkaisua. Siitä syystä olen nyt palannut takaisin vanhaan. Olen taas avannut Bujoni ja kirjoittanut sinne ne muutokset, joita haluan ja mistä aion pitää kiinni. Olen laittanut muistutukset näistä jokaiselle tulevalle kuukaudelle. Joka viikolle olen varannut sunnuntaille sielun aikaa.

Mitä se sellainen sielun aika sitten on, niin siihen kuuluu olemista ilman tekemistä. Ajatusten selvittämistä, klassista musiikkia ja mikä tärkeintä; puntaroin viikon tekemisiä ja käyn ne läpi. Opiskelun lähentyessä todellisia ihmisiä, harjoittelun koventuessa kohti tulevia olympiakarsintoja ensi vuonna, kasvaa vaatimukset pään sisällä. Jos en huolla myös mieltäni väsyn. Ja väsyneenä en voi keskittyä. Kun en kykene keskittymään, en pysty saamaan mieltäni kuriin. Tällöin ajatus harhailee ja harjoittelusta jää suuri potentiaali käyttämättä. Mielessäni minun tulee taas muistaa, mistä nuo onnistuneet nostot oli tehty. Minun tulee kyetä jäsentämään päässäni sen, miltä tuntuu kun jalka irrottaa tangon lattiasta, miltä se polven ohitus tuntuu kehossa ja se koppi. Hetki kun jalat koskevat taas maata ja kontrolloivat tangon. Siitä on tempaus tehty ja se minun tulee pitää mielessäni.

Urheilu. Se asia mitä eniten rakastaa, ja se asia, joka eniten kuluttaa.

Motivaatio kasvattaa tunnetta. Ja motivaatiota ei voi olla, jos ei kykene eläytymään hetkeen. Kun kone on liian kovilla, päästä loppuvat tehot. Silloin harjoittelun ja vapaa-ajan erottelu on haastavaa. Aivomme unohtavat, mitä olimmekaan tehtävissä. Unen ja palautumisen puutos vaikuttaa siihen, kuinka hyvin motivoidumme harjoitteluun. Briteissä tästä tehtiin tutkimus. Jos valvot liikaa, fyysinen suorituskyky sinällään säilyy, mutta motivaatio ja henkinen kyvykkyys kärsivät.

En halua olla lammas ja pelätä sitä että epäonnistun. Epäonnistuminen kuuluu kasvuun ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Siitä syystä minun tulee antaa lupa itselleni tehdä virheitä ja väsyä. Mutta virheissä ja väsymyksessä ei voi elää. Jos en uskalla olla rohkea, en pysty kuin pelkäämään pahinta. Usko itseen ja omaan tekemiseen  antaa voimaa, mutta epäilys vie energiat. Olen leijona.

Olin unohtanut hetkeksi sen mistä lähdin, ja kuka minä olen. Olin unohtanut sen, että tulosurheilussakin tulee nauttia matkasta, kohti tulosta. Vain silloin uskaltaa olla rohkea ja yrittää. Ainoastaan antamalla itselleen luvan epäonnistua, voi saavuttaa uusia maaleja.

 Xoxo

Anni

Ps. Kyllä kirjoitin kirjan. Se on nyt lähes valmis, joten seuraavassa blogissa lähennymme tätä.

Välineurheilusta välineillä urheiluun part 2

Homma jatkuu ja tänään on vuorossa ne rakkaimmat ja kalliimmat eli

Kengistä

Painonnostossa on omat kenkänsä, punttikengät kuten meillä päin on todettu. Punttikengissä on kanta hieman korkeampi, joka helpottaa säären eteen työntymistä ja näin ollen pitää lantion lähempänä keskilinjaa. Tämä on yksi painonnoston kulmakivistä. Painonnostaja pyrkii toteuttamaan kaikki kyykkynsä myös samalla linjalla, joten on selkeää, ettei tasakenkäinen kyykkykenkä auttaisi meitä. Voimanostajat taasen saattavat hakea erilaista nostokulmaa tasakengästä, mutta painonnostajat kyykkäävät yleensä kapealla, jolloin korotettu kanta lisää liikkuvuutta kyykkyyn.

Monilla on muodostunut haamupainoja, joiden nostamisen jälkeen on vasta aika ostaa painonnostokengät. Mielestäni tämä on virhe. Painonnostokenkien hankkimiseen on syynä se, että tuleeko niille käyttöä. Ensimmäiset painonnostotunnit voi hyvin käydä lenkkareissa ja jättää kenkien hankinta myöhempään, mutta jos harjoittelusta tulee säännöllistä, on oikeaoppinen kenkä syytä hankkia. Ei kukaan jaksa juosta viikosta toiseen juoksulenkkejä kävelykengissä, miksi painononnostoa sitten tulisi tehdä lenkkareissa?

Kenkiä on useita erilaisia. Painonnoston ferrarit ovat tällä hetkellä Niken Romaleokset, joilla nostaa lähes kaikki maailman huiput. Niiden kanta on korkea ja kulma laskeutuu jyrkästi. Kenkä tukee paljon jalkaterää sisältä, kääntäen polvia ulos. Tästä voi olla haittaa, jos jalkapöydän malli ei ole kenkään sopiva. Romaleos on myös leveä lestinen.

Romaleos 2 on lähes identtinen Romaleos 1 kanssa. Kenkä on ollut PN-piireissä erittäin tykätty

Romaleos 2 on lähes identtinen Romaleos 1 kanssa. Kenkä on ollut PN-piireissä erittäin tykätty

Nyt uutena kauppaan on tullut myös Romaleos 3. Se on huomattavasti kevyempi ja pehmempi edeltäjäänsä verrattuna. Kanta laskeutuu myös tasaisesti. Allekirjoittaneelle se helpotti ylöstyöntämistä ja sotki tempauksen totaalisesti. Romaleos3 voisi soveltua myös voimapainotteisiin metconeihin, sillä kenkä antaa päkijästi periksi kevyen painonsa takia hypyt yms onnistuvat vaivatta.

Romaleos 3 on aivan erillainen kenkä verrattuna edeltäjäänsä. Pehmeä ja kevyt, joka on myös kapeampi lestinen.

Romaleos 3 on aivan erillainen kenkä verrattuna edeltäjäänsä. Pehmeä ja kevyt, joka on myös kapeampi lestinen.

Adidas oli pitkään painonnostossa yksinvaltiaana, mutta nykyään merkki on kokenut pientä taantumaa. Adidaksen plussana on se, että he teettävät myös edukkaampia kenkiä, siinä missä Nikestä tulee pulittaa aina lähes 200 euroa. Adidaksella onkin myös ”harrastelija” kenkiä, jotka soveltuvat ensimmäisiksi kengiksi, ja kevyempään käyttöön loistavasti. Lisäksi jos nilkka liikkuu hyvin, on aivan turha ostaa ensimmäiseksi kengäksi korkea kantaista kenkää. Adidaksen Powerifterit tai Power Perfectit ovat omiaan ensimmäisiksi kengiksi ja niitä löytyy useissa väreissä! Hintakin on huomattavasti huokeampi. Joitain kokoja löytyy alekorista jopa alle 100 euron, mutta hinnat pyörivät siinä 100-120 euron välillä.

Adidaksen lippulaiva on AdiPower, josta tuotiin nyt Tokio-malli pikalukolla. Henkilökohtaista kokemusta ei Adipowerista ole, mutta mainittakoon, että kanta on yhtäläinen Niken kanssa (nike laskee jyrkemmin) , mutta lesti on huomattavasti kapeampi. Kenkä on myös kevyempi kuin Romaleos 2 mutta raskaampi mitä Romaleos 3.

Painonnostokenkiä tekee myös suomalainen Flying Finn Keravalla. Niiden kanta on matalampi, hinta edullisempi ja lesti on suhteellisen leveä. Karhun vanhoja painonnostokenkiä saattaa löytyä myös joidenkin salien kaapinpohjalta. Niissäkin kantaa on vähemmän ja kenkä on enemmän tossumainen. Do win on tyyliltään Flying Finnin kaltainen nahkakenkä, jonka valmistus on lopetettu. Joitain hajakokoa tästä todella leveälestisestä kengästä vielä löytyy.

Mirunz on vanha kenkävalmistaja, joita näkee varsinkin aasialaisten jalassa. Sen edukas hinta ja jyrkempi korko ovat olleet ensimmäisenä kenkänä usein hieman jäykemmille nostajille. Huomaathan sen, että korkeampi kenkä ei tee sinusta notkeampaa vaan se auttaa saamaan nostolinjat paremmaksi. Sinun tulisi jatkaa liikkuvuuden lisäämistä, jotta pääsisit ilman kenkiäkin valakyykkyihin ja irrotusasentoihin. Tällöin liikkuvuutesi on riittävä ja loukkaantumisriski pienenee.

Mistä sitten tietää mikä on itselle oikea kenkä?

Kenkää valittaessa tulee muistaa, että kannan korkeus suuntaa noston irrotuksen hieman eri kohtaan. Mitä korkeampi kanta sitä enemmän potkua tulee olla alaselässä ja takareisissä kun matalammalla korolla pääsee työstämään irrotusta enemmän reidellä. Kengän pitää olla tiukka eli valitse oikea lesti. Vaikka leveämpi lesti saattaa tuntua mukavammalta, tulee muistaa ettei jalka saa liikkua kengässä. Lisäski jos käyttö on kovaa, kannattaa panostaa laatuun. Laadukkaat kengät kestävät kovaa kulutusta. Toisaalta satunnaiseksi nostokengäksi käy edukkaammat vaihtoehdot.

Lopettakaa siis ajattelemasta, että nostoihin tarvitaan tietyt kilot. Hommatkaa kengät auttamaan nostojen oppimista. Ei hyvien nostovälineiden tarvitse olla palkinto, ne voivat olla myös mahdollisuus.

Anni