Articles

now browsing by category

 

Olet mitä syöt

Lihavuus on itse aiheutettua ja kertoo laiskuudesta. Jos on riittävän kauan syömättä, kyllä sitä laihtuu. Lihavilta ihmisiltä tulisi poistaa oikeus kela-korvauksiin ja lisätä verotusta.  Miksi et tee itsellesi mitään?

Kuulostavatko nämä lauseet tutuilta? Arvasin. Olen itsekin sortunut aina ajattelemaan, että lihavat ihmiset ovat saamattomampia ja yhteiskunnan riippakiviä, jotka eivät kykene pitämään edes itsestään huolta. Samaan hengenvetoon laitan viestiä omalle henkiselle valmentajalle ja sähköpostiin on ilmestynyt ravinto-ohjelma.

Olen tehnyt tutkimustyötä elintapasairauksiin sairastaneista ihmisistä, ja monella tuntuu olevan yksi yhtenäinen tekijä: tukiverkoston puute. Monisairaille ja moniongelmallisille ihmisille oman hyvinvoinnin ylläpitäminen voi olla mahdottoman vaikeaa. Jos taustalla on traumaa, mielenterveys- tai päihdeongelmia, voi tuo joka aamuinen kaurapuuron keitto tuntua tuskalta. Enkä voi todellakaan kertoa miltä se tuntuu, koska onnekseni omissa yrityksissäni ja elämässäni taustalla on ollut tukiverkosto.

Onnistuminen ei vaadi laajaa ystäväpiiriä mutta se vaatii tasapainoisen elämäntilanteen ja ihmisiä, jotka uskovat sinun onnistumiseesi. Se ihminen voi olla myös sinä itse, mutta mitä tehdä tilanteessa, jossa yksinäiselle ihmiselle ei yksinkertaisesti löydy elämäniloa ja tavoitehakuisuutta parantaa omaa terveyttään. Viimeiset viikot ovatkin olleet herättäviä tajutessani, miten paljon ulkopuoliset ihmiset tekevät minun jaksamiseeni.

Kun omat voimat ehtyvät, löytyy aina se, joka jaksaa nostaa minut ylös. Tukiverkosto. Se on aivan liian aliarvostettu sana maailmassa, jossa itsenäisyys, yksin oleminen ja omatoimisuus ovat trendisanoja.

MINÄ EN SELVIÄ YKSIN! Miksi olettaisin kenenkään muunkaan niin tekevän? Olemmeko todella niin omaan sieluumme käpertyneitä, että näemme ulkonäölliset ongelmat ainoiksi ongelmiksi, vaikka useassa tilanteessa lihavuus olla seurausta monesta tekijästä. Lisäksi unohdamme sen, että kaikkia lihavuus ei edes haittaa. Tiesittekö, että niille ihmisille, jotka kokevat lihavuuden ongelmaksi puhkeaa helpommin elintapasairauksia kuin heille, jotka ovat vain tyytyväisiä itseensä? (Koitan kaivaa tuon tutkimuksen linkin myöhemmin).

- -

Jotta helpottaisin niitä ihmisiä, jotka miettivät ihmediettien ja pussikeittojen välillä, päätin kertoa yksityiskohtaisemmin omasta ruokavaliostani. Huomatkaahan, että syön yllättävän paljon, koska liikun paljon. Ihan tavallisen 65 kiloisen naisen elämään saattaa kaloreita tulla ylimääräisestikin. :) Lisäksi myönnän, että ilman jatkuvaa saarnaa urheilijan ruokavaliosta, en jaksaisi tätä tehdä näin tunnollisesti.

Aamupala:

 

Syön lähes joka aamu kaurapuuron marjoilla ja raejuustolla sekä yhden palan ruisleipää, jonka päällä on levitettynä avokadoa ja kalkkunaleikettä. Vaihtoehtoisesti saataan hiutaleet vaihtaa täyskauramuroihin tai tehdä 2 ruisleipää lisukkeineen. Käytän todella paljon kasviksia. Ruoka näyttää ja maistuu paremmalta, kun tuoreet kasvikset ja hedelmät säestävät tekemistä.

Aamupala ja kouluun lähtevät eväät

Aamupala ja kouluun lähtevät eväät

Aamupala 2:

 

Kyllä, syön kaksi aamupalaa. Tämä ateria tulee syödä ennen ensimmäistä kunnon painonnostoreeniä. Normaalisti olen laiska, ja syön banaanin rahkalla ja mehukeitolla, mutta viime aikoina olen alkanut suosimaan smootheja:

1rkl avokadoa

150g hunajamelonia

200g rahkaa TAI luonnonjugurttia

1dl mehukeittoa

Ja blenderiin. Tämän aterian saatan ottaa myös kouluun ja reppuun.

Vaihtelen myös paljon aamupalan 1 ja aamupalan 2 paikkaa. Koululla meille tarjotaan aamulla aamupala puoli-ilmaiseksi, joten usein teen tuon smoothien nopeasti kotona ja käyn ensimmäisellä luentotauolla syömässä aamupalaksi kahvilassa puuron ja raejuustoa.

Lounas

 

Jos kouluruoka maksaa 2,6 euroa, ei siitä kannata valittaa. Muistan kuinka TTYllä tuli aina kitistyä köyhistä ravintoarvoista, proteiinin vähyydestä ja liiasta hiilarista. Ne taisivat olla sitä aikaa, kun vedin painoa pelkällä protskulla ja rasvaprosentti oli 10 pykälää suurempi kuin nyt, vaikka painoni oli samassa. Ensimmäinen asia, joka itseäni vihastuttaa on se, että ihmiset kuvittelevat ylimääräisen proteiinin muuttuvan lihakseksi. Ei. Siitä tulee rasvaa.  Kouluruuan proteiinin lähteet eivät aina ole priimaa, mutta jos ateria maksaa 2,6euroa (SoTe:lla ateria taisi olla 90 senttiä! 90 senttiä, ja joku valittaa siitä, että liha ei ole luomua? ) ei aivan hirveän suurta gourmet-elämystä tähän hintaan voi olettaa lautasella olevan.

Medisiinan maanantaipäivän tarjontaa. Tomaattikanaa!

Medisiinan maanantaipäivän tarjontaa. Tomaattikanaa!

Työ tekee ihmiselle hyvää ja se ne vuodet, jotka olin opiskelijoiden eduista pois, kasvatti ajattelemaan positiivisemmin ruuasta, jota meille tarjotaan. Aika harvassa ovat ne annokset, joiden loihtimiseen riittää kaksi euroa. Kyllä siihen pystyy (oma päivällisesimerkkini tuonnempana), mutta ajatusta se vaatii.

En kuitenkaan ole aina koululla ja kotona pyrin tekemään suurempia määriä ruokaa kerralla. Lisäksi oma ihana ystäväni, valmennettavani Pauliina, reenaa tuplareenejä kanssani, joten väliajalla lounastamme yhdessä. Pauliina kärsii keliakiasta, joten ruuan pitää sopia hänelle. Olen lisäksi kerran onnistunut kyseisen neidin myrkyttämään vehnällä, joten pyrin olemaan äärivarovainen nykyään.

Sam Mill's Pasta D'Oro on gluteiiniton ja lisäaineeton vaihtoehto tavalliselle pastalle

Sam Mill’s Pasta D’Oro on gluteiiniton ja lisäaineeton vaihtoehto tavalliselle pastalle

Gluteenittoman ruuan ei siis tarvitse olla pelkkää kanaa ja riisiä. Nykyään leipiä ja pastaa on tarjolla erilaisia, ja itse olen kokenut nämä Sam Mill’sin tuotteet hyväksi. Ne maistuvat lähes tavalliselta pastalta, koostumus säilyy  keitettäessä ja mikä parasta, nämä eivät sisällä ollenkaan lisäaineita. Heiltä on tulossa nyt gluteenittomia valmisruokia, jotka tulevat auttamaan Pablon kaltaisten ihmisten elämää paljon, eikä vehnän vähentäminen toisinaan tee haittaa meille tavallisille tallaajillekaan. Koska liputan monipuolisen ruuan puolesta, en näe siis ongelmaa syödä maissijauhoista tehtyä pastaa tavallisen pastan sijasta.

Samalta se näyttää kuin normaalipasta ja kokki selviää helpommalla tehdessä vain yhden ruuan kaikille!

Samalta se näyttää kuin normaalipasta ja kokki selviää helpommalla tehdessä vain yhden ruuan kaikille!

Välipalat

Syön välipaloja 3-4 kappaletta päivässä. Määrä riippuu reenien määrästä, ja koitan kehystää välipalat  harjoittelun ympärille. Palkkarin juon vain iltareenin / raskaamman reenin päälle, mutta sen määrästä olen tinkinyt, koska syön mieluusti kylkeen banaanin ja rahkan. Syöminen on ihanaa! Välipalani koostuvat:

  • luonnonjugurtti tai maitorahka (200g)
  • Mysli/ kaurahiutaleet / Elovena-välipalakeksi / Proteiinipatukka / Banaani / Ruisleipä
  • Hedelmät 1-2 kpl
  • Pähkinät
  • Avokado
  • valkuainen, kinkku tai raejuusto

Näillä pelimerkeillä pelaan siis päivän välipalani. Yhdistelmät riippuvat paljolti päivän energiatarpeestani, mutta normaalisti syön siis päivässä 3-5 hedelmää, 2-3 rahkaa, 1 avokadon ja 1-3 ruisleipää.

Päivällinen

Vaikein ateriani on päivällinen. Siksi Oulussa yksin ollessani paistan maanantai-iltana 400g jauhelihaa, heitän joukkoon 1 purkin tomaattimurskaa ja keitän pastaa 2 dl ( 2 päivän annos). Jauhelihan joukkoon laitan lähes poikkeuksetta sieniä, sipulia ja parsaa, jotta saan myös kasviksia mukaan (joo sienet eivät ole kasviksia, mutta ne ovat hyviä ). Näillä eväillä elän torstai-iltaan asti ja perjantaisin olenkin jo Helsingissä. Tälle setille tulee hintaa noin 2 euroa annos. Näillä pääsen siis samaan, mitä kouluruoka. Huomattavaa on, että minulla päivällisellä on vain 100g lihaa, joten isommilla ihmisillä tuo annoshinta tuplaantuisi 4 euroon (200g lihaa). Kasvisten määrä nostaa myös annoksen hintaa, ja koulullahan on aina salaattibuffet.

Onneksi joka viikko ei tarvitse syödä jauhelihakastiketta ja pastaa. Tässä alla muutama ehdotus:

Pinaattiletut ovat maailman mahtavin keksintö!

Pinaattiletut ovat maailman mahtavin keksintö!

Pinaattiletut:

0,5 pussia tuorepinaattia

2 kananmunaa

3 valkuaista

2dl kaurahiutaleita

0,5 prk Mifu-maustamaton

Suolaa, pippuria, soijaa ja vähän chiliä

Sauvasekotimella mössösekaisin PAITSI mifut lisätään vasta pannulla ja avot; olemme valmiit! Tuohon kylkeen yksi ruisleipä ja kasa salaattia, ja makrot ovat säilyneet samana

Bataattia ja kanaa

Bataattia ja kanaa

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit:

Koska syön siis noin 80-100g lihaa ruualla, otan energian hiilihydraatista esimerkiksi perunasta tai bataatista. Niitä täytyy lautasella olla noin 200g. Jauhetussa maksassa on hieman hiilaria mukana, joten sen määrä tulee ottaa huomioon. Teen pihvit 50/50 jaolla, eli pihvissä on raastettua perunaa 50% ja 50% maksaa. Lisäksi leikkasin yhden sipulin joukkoon. Koska ruuastani pitää energiaa tulla enemmän hiilihydraateista, on kylkeen mahtunut muutama uunissa paitsettu bataattislaissi.

Käytän  ketsuppia, enkä sen makroja jaksa edes laskea.Määrät ovat 5-8g luokkaa, joten vaikutus on niin minimaalinen ettei minun ruokavalioni siitä kärsi. Pihvien päälle paistoin herkkusieniä kaurakermassa (5% rasvaa)

Iltapala:

Olen laiska syömään iltaisin, joten tyydyn usein rahkaan ja marjoihin. Viime aikoina olen onneksi kunnostautunut syömällä muun muassa munakkaita, smoothin tai leipää. Suurin rakkauteni kohde on iltaisin syöty kaurapuuro mangolla. Helppoa nopeaa ja äärettömän hyvää.

Kuten saatoitte huomata, syön hyvin yksinkertaisesti, mutta värikkäästi. Yksinkertaisella tarkoitan perusruokien tekemistä ja turhan hifistelyn välttämistä. Ruokieni ei tarvitse olla raakaruokia, ei vehnättömiä tai viljattomia, mutta en kaihda myös näiden ruokien syömistä. Terve suolisto pystyy käsittelemään erilaisia ruokavalioita vaivatta, joten miksi emme näitä erilaisia ruokia söisi?

Elämää on ruokapöydän ulkopuolellakin, ja siksi uskon siihen, että ruokailun ja ravinnon kuuluu tukea kulloistakin elämäntilannettamme, tuoda energiaa arkeen eikä ruokavalio saa aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Siitä syystä en usko laihdutuskuureihin vaan elämäntapaan, jossa kehon ei tarvitse elää keräten vararavintoa tai näännyttää itseään.

Jos teille heräsi kysymyksiä ruokavaliosta, niin voitte rohkeasti viestittää esimerkiksi facessa minulle.  Ruokavaliosta ja sen tärkeydestä kirjoittaa enemmän oma ravintovalmentajani, jonka kirjoituksiin pääsette tästä linkistä.

xoxo

Anni

Liian paksu painonnostajaksi

Peilistä  katsoo erilainen nainen. Urheilun tuomat muutokset näkyvät aina, tavalla tai toisella. Kaukana on se Anni, joka tanssi balettia ja jota veljet kutsuivat pikku-ruikiksi. Koska en omannut yhtään lihasta, käteni olivat aina solmussa, kyynerpäät kääntyivät yli ja käsivarsi laitettiin useaan otteeseen paikoilleen. Auto odottaa pihassa, mutta katsahdan vielä peiliin. Uuden yhteistyökumppanin, Studio Glamourin, mukanaan tuomat pienet arjen helpotukset sekä luopuminen silmälaseista, tekevät elämän paljon helpommaksi. Vai olisikohan se sittenkin helpompaa, kun ei vain välittäisi?

Ajat ovat muuttuneet ja minä siinä mukana. Nykyään olen joutunut tekemään järjettömän määrän töitä sen eteen, että yläselkään kasvaisi edes muutama lihas. Äidin ostaman ristin ketju ei enää roiku vaan on alkanut kiristää kaulalla. Kovasta työstä huolimatta, välillä välillä olisi mukavaa, olla vain tavallinen. Opiskelija.

Salilla oleilevan naisen elämä oli paljon haastavampaa 10-vuotta sitten. TTYn saunaillassa monesti keskusteltiin siitä, että lihaksikas nainen on oksettava näky. Miesmäinen. Onneksi kauneusihanteet ovat muuttuneet, ja lihaksikaskin nainen voi nykyään olla kaunis. Ja jos vertaa minua 10 vuotta sitten, en ollut edes niin lihaksikas mitä nyt. Ja mikä parasta, isot reidet ja pakarat ovat muotia. Jotain hyvää siis tässäkin! Olen muodissa, hetken.   Urheilijan laji sanelee paljon, millainen vartalostasi tulee. Painoluokkaurheilussa sinun tulee olla geneettinen ihme, jos haluat pitää rinnat ja siitä huolimatta rasvaprosentin alhaalla. Jokainen vuosi lisää lihasmassaa ja pienentää rasvaprosenttia. Se on tietoinen valinta. Oma ravintovalmentajani ja lääkärini tarkkailevat veriarvojani sekä jaksamistani myös siksi, ettei urheilu jättäisi pysyviä vaurioita esimerkiksi hormonitoimintaani. En halua siirtyä sille tielle, mille moni naiskehonrakentaja ja fitness-kilpailija on joutunut. Stressaantunut keho ei ole tehokas, joten raja hyvinvoivan urheilijan ja stressaantuneen alisuorittajan välillä on kuitenkin häilyvä. Viikon liian kova harjoittelu voi tehdä monen kuukauden takapakin. Liian tiukka dieetti saattaa lopettaa rasvaliukoisten hormonien erityksen, mukaan lukien testosteronin eikä vain estrogeenin. 15288699_804209206384755_4172723962825314611_o
Hiukset ja make-up Nina Honkanen

Ihailen salaa ystävääni Katariinaa. Huippu-urheilu on ohi ja on ollut aika perheelle. Lihakset ovat väistyneet ja vieressä nostaa atleettinen, 60-kiloinen nainen. Se Suomen suurimman yläselän omistanut 116 kilon työntäjä on muuttunut äidiksi ja valmentajaksi. Huomaan olevani kateellinen, vaikka annankin Katalle kassillisen S:kokoisia harjoitusasuja, jotka kiristävät nykyään hartioista. Vinoilen hieman siitä, sillä tiedän hänen kaipaavan välillä kilpailuiden tuomaa jännitystä. Hän kiusaa takaisin, ja toteaa että onhan se mukava ostaa farkut kaupasta eikä veneliikkeestä.

Urheilijoiden, varsinkin naisurheilijoiden, ulkonäköpaineista on puhuttu jo pitkään. Taisin itsekin asiasta kirjoittaa http://anni.vuohijoki.com/toivoton-tilanne/ blogissani ja otin kantaa siihen, miten meidän urheilijoiden tulisi suhteutua urheiluumme ja toisiimme.  Kolme vuotta vanhaa tekstiä lukiessani huomaan ainakin sen, että olen edelleen ainakin osittain samanlainen. En pidä siitä, että tulen salille meikattuna ja laitettuna. Enkä osaa vieläkään valita reenivaatteita, jotka sopisivat yhteen. Mutta jotain muuttui viime kesänä.

Lähes jokainen nainen haluaisi uskoa siihen, että hän on maailman kaunein. Lähes jokainen nainen toivoisi kuulevansa sen säännöllisesti. Miksiköhän miesten ulkonäköön ei ole koskaan kiinnitetty huomiota? Olen ehkä edelleenkin sitä mieltä, että me naiset luomme paineen toisillemme miesten sijaan. Mies voi näyttää kodittomalta pummilta, jos hänellä on NHLn kovin laukaus. Mies voi painaa 60kiloa, jos hän hyppää yli 200m mäestä. Mutta jos nainen tempaisee 100 kiloa, on kyseessä oksettavan miesmäinen ilmestys. Tekisi nyt tuolle naamalleen jotain. Välillä yksin ollessani mietin, haluanko sittenkään olla 100 kilon tempaaja.

Olen pinnallinen ja mitä enemmän olen ollut esillä mediassa, sitä pinnallisemmaksi olen muuttunut. Onneksi kotisalilla saa satikutia, jos käyn uusissa vaatteissa nostamassa. Meikatessa Joni saattaa kysyä, onko kaikki ihan hyvin vai miksi näytän niin oudolle. Terve harjoitteluympyrä pudottaa minut, eksyneen lampaan, takaisin laumaansa harjoittelemaan tukka sykkyrällä silmät ristissä. Minulla on myös vastuu niistä nuorista painonnostajan taimista, jotka pähkäilevät omaa rakennettaan ja miettivät, ovatko liian paksuja painonnostajiksi. Kaikkia omia ajatuksia ei voi sanoa ääneen.  

Mutta vaikka mistä suunnalta asiaa katson, huomaan olevani edelleen se tyttö, joka halusi päälleen tutun ja tanssia pähkinänsärkijää. (Sen sijaan meistä tehtiin sammakoita Liisa Nojosen tanssikoulun näytökseen. Olen edelleen katkera). Kuitenkin rakastan kenkiä ja minusta on ihana lähteä välillä ulos siten, että voin hetken näyttää ihan joltain muulta. Nykyään leveiden hartioiden piilottaminen on haastavaa, mutta onneksi crossfit on tuonut mukanaan naisille myös yläkropan lihakset, joten urheilullisen naisen ei tarvitse olla enää kummajainen.  

 

Ja onneksi meille naisillekin on annettu hieman huijausvaraa. Olen palannut takaisin vanhaan ja olen alkanut pitämään geelikynsiä. Kynsilakka on aivan turha laitos, koska se pysyy aina vain yhden reenin. Olen oppinut pitämään kynnet niin lyhyinä, etteivät ne katkea nostaessa. Salaa panostan itseeni muutenkin. Vaikka Tampereen Paklaamon Marika jäi muutaman sadan kilometrin päähän muutettuani, uskaltauduin palaamaan takaisin etsimään henkilöitä, jotka voisivat välillä kaivaa minustakin naisen. Tukkaprojektini on edelleen kesken, ja Marko on luvannut saada tästä vielä selkoa.  

 

Vaikka peiliin katsoessa herääkin sekavia tunteita, yhtä asiaa en vaihtaisi; painonnostoa. Se tunne ollessa yksin tangon kanssa, oppiessa uusia asioita ja saadessa enemmän irti itsestään, tietää olevansa oikealla polulla. Vaikka kisoista otetuista kuvista 95% on omasta mielestäni kamalia, kuka voisi ottaa pois sitä tunnetta, joka tulee onnistuneen noston jälkeen? Urheilu on mahtavaa. Urheilu on täynnä tunteita, eikä sen tunteen koskettavuutta sanele uudet hiukset, tai vääränlainen kuvakulma lavalla. Se tunne tulee tekemisestä. Urheilun hienous piileekin siinä, miksi olemme tulleet eikä siinä, millaisia olemme.  

Tämän pienen urheilijan voit bongata huomenna / tänään 2.2. Ylen Puoli7 erilaisessa Talkshowssa puhumassa painonnostosta ja elämästä.

xoxo

Anni

Kun aikaa on rajallisesti osa 2 – käytännön ohjeita

Kerroin osassa 1 valmisteluohjeita kiireiselle elämälle. Huomioitavaa on, että ennen kiireen tulemista siihen pitäisi varautua. Jos syksy on ollut katastrofaalinen ei koko joululomaa kannata kuluttaa maaten sohvalla huokailen vaan lomalla kannattaa varautua tammikuussa alkavaan työputkeen. Vaikka ajatus tuhlatusta lomapäivästä tuntuu vastenmieliseltä, lomasta nauttii enemmän jos takaraivossa ei naputa orastava kiire.

Näyttääkö kevät tältä? Tuttu tunne, sillä päätin siirtää muutamat tentit tammikuulle. Aika näyttää kannattiko.

1. Kalenteri kuntoon

Monelle tämä tarkoittaa koko kalenterin täyttämistä maanantaista sunnuntaihin. Sen sijaan, että aloitat laittamalla kasapäin menoja, aloita merkitsemällä viikonloppuja ja viikkoja, jolloin et suunnittele mitään. Varsinkin itselleni on ollut ongelmana se, että olen koulussa maanantaista perjantaihin. Perjantaina olen kentältä suoraan ajanut vetämään painonnostokoulua ja viikonloppuisin ovat olleet vuorossa seminaarit. Siihen tuli syksyllä stoppi.

Riippumatta siitä, mitä elämässämme teemme, tulisi päivärytmin koostua 8 tunnista unesta, 8 tunnista työtä ja 8 tunnista omaa aikaa. Oma aika voi olla saliharjoittelua, löhöilyä, kodin siivousta ynnä muuta sellaista. Lisäksi jokaiseen viikkoon kuuluisi mahtua yksi työtön päivä, jotta hermostomme saisi levätä. Ajatus tuntuu monesta utopistiselta, mutta jos lauantain ja sunnuntain 8h työt jakaa ma-pe välillä teemme töitä noin 11h päivässä. Tämän tulisi sisältää sitten jo kotityöt, tai kokoukseen valmistelut, opiskelijalle opiskeluihin kuuluvat kotitehtävät sekä mahdollisesti opiskeluihin kuuluvat työt. Ja näin lauantaina ja sunnuntaisin pitää olla vapaata.

Onnellisuus on tavoite, jota kohden meidän kaikkien tulisi edetä. Ei muiden kustannuksella, mutta itseämme ajatellen. Näin me päädymme tilaan, jossa onnellisuutta seuraa onnellisia asioita. Pienet vastoinkäymiset eivät enää horjuta meitä, vaan osaamme löytää onnen pimeinäkin hetkenä.

Elämme kuitenkin täällä vain sen noin 80 vuotta. Sillä ajalla elämästä pitää nauttia ja vaikka kuinka rakastaisimme työtämme tai urheilua, tulee sinne viikkoihin mahtua muutakin. Jos aina pyrimme elämään kiireessä, unohdamme lopulta miksi meillä edes oli kiire. Onnellisuus ei ole kiinni rahasta, ei tavarasta tai siitä montako suomenmestaruutta saavutamme. Se on kiinni siitä, miten olemme tavoitteet saavuttaneet ja mitä matkalla on mukaamme tarttunut. Siksi on tärkeä pitää kiinni omasta arvomaailmastamme, sillä mikään voitto tai työ ei tuo onnea, jos se ei nojaa omaan arvopohjaamme.

Onni on kuin raha. Siinä missä rikkaiden on helppo rikastua, on onnellisten helppo löytää onnea. Mutta kyse on siitä ensimmäisestä säästöstä, ensimmäisestä onnesta. Kun uskallat hymyillä kerran, hymyilet uudestaan. Kun uskallat olla onnellinen, olet onnellisempi seuraavana päivänä. Älä pelkää surua, äläkä murehdi turhaan. Keräämällä onnesta energiaa, jaksamme vaeltaa pimeimmänkin ajan yli.

2. Opi sanomaan ei

Tämä sana on monille aktiivi-ihmisille vaikeaa. Ei on sana, jota pitää osata käyttää, jos haluaa välttää uupumuksen. Aina ei tarvitse ehtiä eikä aina tarvitse olla se, joka  pelastaa tilanteen. Ongelmana on monet lähellämme elävät ihmiset, jotka ovat tottuneet siihen, että jotain saadaan aina järjestettyä ja heille tuon ei:n sanominen on vaikeaa. Mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän ei loukkaa, vaikka asian luulisi olevan aivan toisin päin.

Terve itsekkyys on hyve, mutta muiden ihmisten loukkaaminen ei.

Kuitenkin meidän tulee pitää kiinni omasta vapaa-ajastamme, omista suunnitelmista ja omasta hyvinvoinnistamme. Vain siten olemme onnellisia, ja todellisuudessa ne oikeasti läheiset haluavat sitä. Meille tärkeät ihmiset toivovat meidän jaksavan arjessamme, elävän onnelliset elämän ja he eivät halua kuluttaa meitä loppuun. Toki yrittäjänä ei voi muuttua ei-henkilöksi, mutta terve tietoisuus omasta jaksamisesta on ehdottomuus. Lisäksi laatu kärsii, jos määrä ylittää jaksamisemme. Tämä pätee kaikessa elämän osa-alueissa.

3. Nuku

Nostan trendikkään unen ohjeiden joukkoon, sillä sitä tehokkaampia olemme, mitä paremmin nukumme. Uni on aivojemme puhdistusaikaa. Unen aikana aivonesteet liikkuvat, vahingoittuneet solut poistuvat ja muistimme järjestyy. Jos emme nuku, joutuu aivomme ylirasitustilaan. Unen tulisikin olla jaksamisen perusyksikkö, josta emme tingi. Oikeastaan mitä tiukemmat aikataulut, sitä tarkempi unirytmimme tulee olla. Puolen tunnin päiväunilla voimme mahdollistaa oppisimisprosessin nopeutumisen ja pitkät yöunet takaavat, että opitut asiat jäävät muistiin.

Minä olen itse luopunut jo aikoja sitten yölukemisesta, sillä haitat ovat hyötyjä suuremmat. Lopetan ajoissa ja luen vähemmän, sillä olen huomannut miten nämä asiat jäävät paremmin muistiin. Opiskelen aina ajan puitteissa, eli antamani opiskeluajan ylitys ei oikeastaan tuo minulle mitään lisäarvoa. Sama pätee harjoitteluun. Jos joudun tinkimään jatkuvasti yöunista, on minun turha harjoitella kello 07 aamulla, sillä lopulta aamureenistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Huomattavaa on, että nämä kaikki ovat yleistyksiä. Jos tiedät saavasi ison projektin valmiiksi kahdessa tunnissa, on ehkä järkevämpää tehdä se ja nukkua levollisin mielin yö, kun siirtää se syrjään odottamaan seuraavaa päivää. Kuitenkin joka iltana ei voi olla poikkeustapausta.

Lukekaahan Aivosäätiön juttu unesta. Meidän aivomme ovat moninainen, mutkikas kokonaisuus.

4. Pysähdy hetkeksi ja anna ajatuksesi virrata

Kiireessä avaimet unohtuvat sisälle ja kampaamoaikakin jäi merkkaamatta kalenteriin. Jos emme voi mahdollistaa päiväunia, tulisi meidän kuitenkin pysähtyä hetkeksi joka päivä ja antaa aivoillemme työrauha. Matkustan itse mielelläni julkisilla, sillä voin laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Näin ajatukseni virtaavat ja monet asiat ovat paremmassa järjestyksessä. Vaikeissa päätöksissä tämä auttaa usein. Työpaikalla pois ruudulta kääntyminen ja ulos katselu ovat omiaan antamaan aivoillemme hieman happea ja aikaa ryhdistäytyä. Tämä selkeyttää ajatuksiamme paljon.

5. Kuuntele heitä, jotka ovat lähellä

Yleensä emme itse näe, milloin vauhti on liian kovaa. Kuuntele siis ympärillä olevia. He näkevät sinun jaksamisesi yleensä paremmin. Olen monesti törmännyt siihen, että kun olisin itse vastannut vain käy hyvin, koitan järjestää, on valmentajalta tullut ehdoton ei. Ja usein ratkaisu on ollut erinomainen. Luota siis heihin, joille sinun hyvinvointisi on tärkeää.

Olen opetellut kuuntelemaan heitä, jotka ovat vierellä huonoinakin päivinä.

Olen opetellut kuuntelemaan heitä, jotka ovat vierellä huonoinakin päivinä.

6. Lomaile

Jokainen meistä tarvitse lomansa ja vaikka käskinkin suunnitella tuon tammikuun jo nyt, on hyvä hetki sen jälkeen sulkea kone, irrottautua sosiaalisesta mediasta ja viettää aikaa läheisten kanssa ilman työmurheita. Jokainen ansaitsee hetkiä, jolloin meitä ei tavoita ja jolloin työ- ja opiskeluasiat tuntuvat kaukaisilta. Se on vaikeaa ja huomaan itsekin helposti tarvitsevani läppärin sohvalle mukaan ja kuntopyörää ajaessa vastailen sähköpostiin, mutta se tulee lopettaa. Välillä asioille tulee laittaa piste, vaikka lause olisi vielä kesken.

Lomallakin voi reenata. Kunnon reenirytmi takaa sen, että lomasta voi nautia vaikka nostamassakin kävisi.

Lomallakin voi reenata. Kunnon reenirytmi takaa sen, että lomasta voi nautia vaikka nostamassakin kävisi.

 

Oma kevääni on aika hyvin nyt suunniteltu ja paketissa. 14.1. voitte törmätä minuun Crossfit Loviisalla sekä lisäksi Herttoniemen punttiksessa helmikuussa (TÄYNNÄ). Crossfit 8000 tunnit alkavat tammikuussa, jossa olen osana valmennusporrasta.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia blogin seuraajia ja toivottaa vahvaa uutta vuotta. Muistakaa levätä ja kerätä energiaa ensi vuodelle!

xoxo

Anni

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

Kun aikaa on rajallisesti osa 1

Maailman Suurin Mikko, Mikko Ovaskainen  otti minuun yhteyttä taannoin ja kyseli suunnitelmaa, miten oikein yhdistän työn, perheen, harjoittelun, opiskelun ja vapaa-ajan. En ole siinä aina itsekään onnistunut, mutta ajattelin koostaa ohjeita elämän järjestämiselle.

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän elämässämme on velvollisuuksia. Velvollisuuksia tulee jo lakisääteisesti, ja varsinkin kotoa pois muuttaessa edessä on uusia vastuita. Urheilijan arki muuttuu paljon siitä, mitä se on ollut 18-vuotiaana kotoa asuessa verrattuna 28-vuotiaan urheilijan arkeen. Eräänä päivänä huomaat eläväsi keskellä kaaosta, jossa työ, opiskelu, harrastukset, parisuhde, koira velat ja ystävät taistelevat ajastasi. Tunteja on vuorokaudessa 24, joista käytettynä on 38 tuntia. Elämämme on kuin yritys. Hetkellisesti yritys voi tuottaa tappiota, mutta jos se on jatkuva tila, ajaudumme konkurssiin. Aikaresurssimme voivat olla pakkasella tovin ja voimme elää väsymyksen ja stressin rajamailla, mutta jos tästä tilasta tulee ennemminkin sääntö kuin poikkeus olemme niin sanotusti lirissä.  Kysymys siis kuuluu, miten tehdä lisää tunteja päivään ja miten saada elämään tasapainoa?

Anni 16-vuotta ei kauheasti vielä mietiskellyt maailman murheita. Äiti tai isä heitti harjoituksiin ja pois, ruoka löytyi pöydästä ja liikuntaohjaajan työstä saadut eurot menivät ihan omiin menoihin. Helppoa ja yksinkertaista.

Anni 16-vuotta ei kauheasti vielä mietiskellyt maailman murheita. Äiti tai isä heitti harjoituksiin ja pois, ruoka löytyi pöydästä ja liikuntaohjaajan työstä saadut eurot menivät ihan omiin menoihin. Helppoa ja yksinkertaista.

1. Istu alas ja keskity

Miten tunnistaa tikittävä aikapommi ympärillämme, on loppujen lopuksi helppoa. Kuuntelemalla läheisiäni olisin välttänyt monet aikataululliset ja elämänhallinnalliset yliajot. Kyllä äiti, veli, ystävät ja kumppani näkevät, missä todelliset rajat menevät, jopa paremmin kuin me itse. Kun pyörä pyörii liian kovaa, tulee kiireestä huolimatta ottaa aikalisä. Voisin oikeastaan kirjoittaa aivan erillisen kirjoituksen siitä, miten sen oman oravanpyörän käsistä lähtemisen sitten huomaa, joten panostan tässä kirjoituksessa lähinnä suunnitteluun.

Ensimmäinen tehtävä on oikeastaan vetää syvää henkeä, juoda kuppi teetä ja katsella ulos ikkunasta. Kun elämän tasapainosta saa edes hetkeksi kiinni, voi keskittyä rauhassa miettimään, mitkä asiat ovat tärkeitä. Jotta ymmärrämme ne oman elämämme tärkeimmät asiat, tulee meidän välillä pysähtyä ja miettiä, mitä ilman tämäkin päivä olisi tuntunut turhalta.

2. Listaa asiat, joita haluat tehdä ja joita on pakko tehdä

Kynä ja paperi ovat minulle maailman tärkein väline. Kulutan todella paljon ajastani suunnittelemalla tulevia viikkoja, päivitän kalentereita ja etsin epäkohtia.  Listaan paljon tehtäviäni ja arvotan niitä. Ennen kuitenkin tehtävälistoja, tulee jokaisen osata järjestää asiat järjestykseen oman arvomaailmansa mukaan.

Listaan omat tärkeät asiani:

1. Perhe ja ystävät 2. Urheilu 3. Opiskelu 4. Työt 5. oma-aika ja lepo

Seuraavaksi listaan asiat, jotka vievät minulta eniten aikaa:

1. Urheilu 2. Työt 3. Opiskelu ja 4. Perhe ja ystävät 5. Oma-aika ja lepo

Suomeksi sanottuna siis kulutan huomattavasti enemmän aikaa arvomaailmassani alempana vaikuttaviin asioihin. Tähän minun tuli tehdä muutos.

3. Mittaa kuluttamasi aika listattuihin asioihin

Tämä on maailman yksinkertaisin tehtävä. Viikossa on 168 tuntia, joten sillä ajalla tulee hoitaa yllämainitut seikat.

Yksi asia, josta voimme tinkiä hetkeksi,  on uni. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos tiedät voivasi hoitaa seuraavan  kahden kuukauden aikana työsi siihen tilaan, että voit jättäytyä tai vähentää niitä huomattavasti, voit ottaa ylimääräisiä tunteja hetkellisesti unestasi. Silloin tulee kuitenkin muistaa, että tämä valinta kostautuu urheilun, terveyden ja tukiverkoston ajassa. Jos olemme väsyneitä, olemme myös tehottomia. Tarvitsemme lepoa vähintään 8 tuntia päivässä, mutta kannattaa tavallisena arvona valita 10 tuntia, jotta meillä olisi edes realistinen sauma istahtaa välillä päivän aikanakin lepäämään. Se tekee siis 70 tuntia, joten jäljelle jää aikaa 98 tuntia.

Tehokasta opiskelua

Koska halusin muuttaa elämääni siten, että minulla on enemmän aikaa läheisilleni, valitsin suoraan yhden päivän viikosta jolloin panostan vain sosiaalisiin suhteisiin. Se tarkoittaa siis 8 tunnin vähentymistä ajasta. Tämän voin omantunnon mukaan kuluttaa sitten elokuvissa käyntiin, äidin ja isän kanssa syömiseen, kahvitteluhetkeen, kimppakävelyyn tai muuhun vastaavaan.

Harjoitteluun kuluva aika itselläni on erittäin runsas ja vaikka nyt olen antanut opiskeluille aikaa, muutos on tulossa. Jos harjoittelen salilla noin 20-28tuntia viikossa tulee minun käyttää palauttavaan ja lihashuoltoon 10-14tuntia. Aikaa jäljellä 48 tuntia.

Tässä kohtaa hälytyskellojen tulisi jo soida, sillä kaksi asiaa puuttuu työ ja opinnot. Omaa aikaa en edes uskalla saavani. 

Suomeksi sanottuna on aika miettiä mikä on minulle tärkeintä ja omalla kohdallani voiton vei opiskelu. Jos olisin valinnut toisin, olisin siis päätynyt tekemään sen ajan opiskeluiden eteen, jota työltä jää yli. Nyt kohdallani se menee toisin. Taloudellisesti tämä ei ole kannattavaa, mutta mielenterveydellisesti ja elämänlaadullisesti olen erittäin onnellinen. Opiskeluihin saisin kulutettua hyvin tuon 48 tuntia, mutta minulle riittää vähempi. Aikaa töille jäi noin 10 tuntia, joten se tosiaankin tarkoitti punttikoulujen ja valmennussuhteiden vähentämistä.

4. Kaikessa ei voi olla paras

Urheilun pariin ajautuu perfektionistejä. Haluamme olla parempia, vahvempia, nopeampia. Sama elämänasenne siirtyy useasti muuhunkin tekemiseen. Olen huomannut polttavan tarpeen opiskella enemmän. Välilä havahdun kellon olevan 23:45 yöllä ja istun edelleen lukemassa, vaikka olen sopinut itseni kanssa lopettavani päivät kello 21:00. Kiireisessä elämässä on myös pakko priorisoida muuta elämää. Samaan satuun ei mahdu montaa onnellista loppua, joten meidän pitää valitettavasti usein päättää, missä asiassa haluamme olla menestystarinoita, missä asioissa taasen riittää pelkkä kohtalainen onnistuminen tai jopa epäonnistuminen.

Tosiasia on se, että aikaa on käytettävänä 48 tuntia, et voi samalla tehdä kotiisi suursiivousta, ottaa uutta koiranpentua, opiskella itsestäsi lääkäriä huippuarvosanoin ja valmentaa 40 ihmistä sekä olla joka viikonloppu seminaaripäivillä. Palataan siis priorisointilistaan. Koska minun arvoni tulevat läheisistä, tulee minun ensisijaisesti kyetä olemaan myös välillä kotona. Tämän jälkeen arvolistallani on urheilu. Se tarkoittaa siis sitä, että kirja menee kiinni kello 21:00, jotta kykenen suoriutumaan aamuharjoituksista virkeänä. Jos tämä panostus riittää tenttiarvosanaan 3 niin sille ei voi mitään. Jos asia ottaa nuppiin, tulee minun palata uudestaan kohtaan kaksi, ja miettiä, olenko sittenkin asettanut urheilun ja opinnot väärään järjestykseen.

Kaikessa ei voi aina onnistua, ja yleensä onnistumme niissä asioissa, joihin panostamme. Jos harjoittelet 85% tempausta, et ole niin hyvä työntäjä. Se harmittaa, välillä hyvinkin paljon.

Kaikessa ei voi aina onnistua, ja yleensä onnistumme niissä asioissa, joihin panostamme. Jos harjoittelet 85% tempausta, et ole niin hyvä työntäjä. Se harmittaa, välillä hyvinkin paljon.

Nämä ovat lähtökohdat aikataulujen hankkimiselle. Seuraava osani käsittelee enemmän käytännön työkaluja ja välineitä saada minuutista tehtyä kaksi.

Tässä siis Mikolle ensimmäinen osa. KUITENKIN tärkein asia on, että me jokainen elämme täällä vain kerran. Jokaisen valintamme tulee tuottaa hyvää oloa omaan elämäämme. 

Jos hyvänolon tunne on suurempi neljän harjoituskerralla viikossa kuin 10 kerralla, harjoitelkaa 4 kertaa. Silloin ette ehkä nouse maailmanluokan keihäänheittäjäksi tai seiväshyppääjäksi, mutta olette saaneet aikaa tehdä jotain muuta, mikä tekee elämästä täydellistä.

xoxoxo

Anni

ps.  Kevään punttis: enää 1 paikka jäljellä!

pss. Jos olette innostuneita painonnostosta suosittelen lämpimästi tutustumaan  CF8000-tarjontaan. Olen itse ohjelmoimassa kevättä ja valmentamassa yhdessä Mikan, Tatun, Samin ja Annan kanssa. CF 8000 punttiksessa on nyt myös tarjous, että ostamalla Tammikuun pääsee käymään joulukuun tunnit ilmaiseksi :) kannattaa siis tsekata.

Miten elää suomalainen huippu-urheilija

Kansa janoaa menestystä. Ensimmäistä kertaa olympialaisissa ollessani pääsin aistimaan sen tosiasian, että suomalaisille ei mikään riitä. Paitsi kulta ja siinäkin kyseessä on yleensä tuuri tai vahinko. Negatiivista palautetta on satanut. Suomen joukkueessa on liikaa toimihenkilöitä, Mika Kojonkoskelle maksetaan liikaa palkkaa ja mitalitkin ovat kateissa. Mika Kojonkoski ei tehnyt mitalitavoitteita, koska jokainen urheilija tietää kyllä itse, mihin tavoitteensa asettaa. Ei olympiakomitean johdon ole tarkoitus aiheuttaa urheilijoille lisää painetta, päin vastoin. Heidän tehtävänsä on varmistaa mahdollisimman laadukas kisaan valmistautuminen. Kyllä jokainen meistä tietää, mihin rahkeet olympia-areenalla riittävät.

Mira Potkosen varmistaessa olympiamitalinsa useat olivat kommentoineet nyrkkeilyn heikosta tasosta maailmalla naisissa. En ymmärä. Jos laji on niin helppo, miksi Suomesta ei nouse useampia nyrkkeilijöitä? Onkohan kukaan koskaan ajatellut, että olympialaisiin ei pääse kukaan helpolla. Jokainen kilpailuihin osallistuja on tehnyt tuhansia tunteja töitä vuosien ajan.

 

Kristiina Mäkelä ylitti itsensä ja kipusi kolmiloikan finaaliin.

Kristiina Mäkelä ylitti itsensä ja kipusi kolmiloikan finaaliin.

Suomessa on kourallinen urheilijoita, jotka saavat Opetusministeriän urheilija-apurahaa. Heitä voi kutsua jo ammattiurheilijaksi. Itseasiassa 102 urheilijaa saa kesälajeissa tukea. Lista alla:

 

Urheilija-apurahat lajeittain

 

20 000 euroa

 

Ammunta Leinonen Minna

Mäkelä-Nummela Satu

 

Jousiammunta

Antonios Jean-Pierre

Forsberg Jere

 

Judo Sundberg Jaana

 

Paini

Hietaniemi Rami

Olli Petra

 

Purjehdus Lindgren Joonas

Lindgren Niklas

NirkkoTapio

Petäjä-Siren Tuuli

Tenkanen Tuula

 

Uinti Laukkanen Jenna

Liukkonen Ari-Pekka

Mattsson Matti

 

Taekwondo

Mikkonen Suvi

 

Yleisurheilu Kotaja Amanda

Piispanen Toni

Pitkämäki Tero

Ruuskanen Antti

Tähti Leo-Pekka

Söderberg David

 

10 000 euroa

 

Ammunta Kurki Juho

Törnroos Vesa

 

Beach Volley Lahti Taru

Lehtonen Riikka

 

Melonta Dietrich Miika

Nykänen Miika

Hakala Jeremy

 

Jousiammunta

Vuorinen Niko

 

Karate

Kuusisto Helena

 

Nyrkkeily Potkonen Mira

 

Paini

Suominen Veli-Karri

Heino Ville

 

Purjehdus Kanerva Silja

Kurtbay Sinem

 

Pyöräily Lepistö Lotta

 

Ratsastus

Karjalainen Katja

 

Soutu

Ven Robert

Varvio Ulla

Karppinen Eeva

 

Sulkapallo Lång Ville

 

Suunnistus

Boström Mårten

Rantanen Merja

 

Uinti Koski Matias

Lähteenmäki Leo

 

Voimistelu Tuuha Tomi

 

Yleisurheilu

Etelätalo Lassi

Eriksson Sandra

Heikkinen Marjaana

Manni Henry

Mannio Ari

Nikkanen Minna

Mörö Oskari

Kämäräinen Sanna

Latvala Hanna-Maari

Kinnunen Jarkko

Seppänen Tuomas

Partanen Veli-Matti

Kanervo Jussi

Neziri Nooralotta

Wirkkala Teemu

Mäkelä Kristiina

Utriainen Sanni

 

5 000 euroa

 

Ammunta Björkbacka Jaakko

 

Jalkapallo

Heroum Nora

Kemppi Juliette

 

Koripallo

Markkanen Lauri

Michelsen Oskar

 

Lentopallo Lankinen Aleksi

Kaislasalo Samuli

 

Maalipallo

Mattila Jarno

Miinala Erkki

Posio Petri

Paini

Heino Jere

Lahti Tuomas

Lipasti Matias

 

Purjehdus Blässar Niki

Cedercreutz Camilla

Mikkola Monika

Tapper Kaarle

Ruskola Noora

Wulff Mikaela

 

Suunnistus

Kirmula Miika

Ojanaho Olli

 

Taekwondo Partanen Jenna

 

Triathlon

Lilja Liisa

 

Uinti Jallow Mimosa

Känsäkoski Silja

 

Voimistelu

Kirmes Oskar

Tikkanen Jouki

Volkova Ekaterina

 

Yleisurheilu

Kangas Arttu

Kettunen Oona

Kirjonen Aleksi

Manni Tuomas

Murto Wilma

Oja Ronja

Ojala Aleksi

Pulli Kristian

Richardsson Camilla

Vainio Alisa

Osassa lajeissa on jo siirrytty palkallisiin valmentajiin. Lajeissa joissa valmentajalle maksetaan, menee iso osa apurahasta valmentajan palkkaan. Eli urheilija siis maksaa itse omalle valmentajalleen palkkaa. Minä olen ollut onneksi siinä tilanteessa, että toistaiseksi oma valmentajani on panostanut talkootyönä uraani. Mutta joka päivä olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että haluisin kyetä maksamaan siitä ajasta, jota hän minuun käyttää.

Lajeja kuitenkin on, missä valmentaja on palkallinen. Näin on monella yleisurheilijalla laita. Hyvää ei saa halvalla ja niin se taitaa olla myös valmennuksen, lihashuollon ja ylipäätään elämän suhteen.Kuitenkin uskallan epäillä että yksikään valmentaja ei tuntipalkoille pääse. Työmäärä on suuri, kun puhutaan maailman huippujen valmentamisesta.  Myös lajiliitot tukevat valmentajia, mutta Suomessa on luvattoman vähän ammattivalmentajia huippujen parissa nuorista puhumattakaan. Minulle oli yllätys, etteivät edes uimareiden valmentajat ole päätoimisia. Kaiken hyvän lisäksi yrittäjätaustaiset Malvela ja Piirainen panostavat omasta pussistaan leirejä, sponsorointeja ja pitävät palkatonta lomaa näin olympialaisten alla. Jutun ylen sivuilta pääsee lukemaan tästä.

Miten meidän olympiajoukkueemme sitten elää, ratkaisuja on monia.

Suurin osa urheilijoistamme ja valmentajistamme on töissä. Valmentajat ovat täyspäiväisesti töissä, ja suurimmalle osalle Olympialaiset tarkoittivat palkatonta lomaa. Palkallisen kesäloman pitäminen urheilutapahtumassa on vaikeaa, jos kotona odottaa perhe.Joidenkin onnekkaitten työnantajat olivat antaneet palkallisen loman kilpailuihin. Yksinään painonnostossa päävalmentajalle tulee kuudesta kahdeksaan viikkoa palkatonta lomaa vuodessa. Se on suuri ansiomenetys. Palkattua päävalmentajaa meillä ei ole.

Näin on asia myös nyrkkeilyssä. Mira Potkosen valmentaja käy ”ihan tavallisissa töissä”. Samoin Mira itse aina vuoden alussa, sillä olympiakomitean tukipäätös tulee vasta helmikuussa. Tuki on 10 000 euroa. Kahden lapsen äitinä ei tuolla summalla rikastuta. Se vaatii uhrauksia, koko perheeltä. Miran uhraukset palkittiin jo nyt hänen varmistaessaan olympiamitali. Mira on luonut urheilu-uransa vasta myöhemmällä iällä. Moniko teistä olisi 32-vuotiaana valmis jättämään työt perheen odottaessa kotona? Onko siis ihme, että suomalaisten urheilijoiden katseet kääntyvät urheilusta pois riskien kasvaessa vain liian suureksi.

 

 Suurin osa meistä tekee osa-aikatyötä siten, että se suurin ”nettovaje” saadaan kumottua. Se tarkoittaa muutamien kuukausien uurastusta vuodessa. Tämän ajan urheilijat muissa maissa keskittyvät lepäämiseen. Kyse on tasapainoiluista. Työ, lepo, urheilu, ystävät, perhe ja opinnot. Kaikkeen ei riitä aikaa ja jostain tulee aina luopua. Itse luovuin työstä ja oikeastaan ystäviäkään en ole ehtinyt nähdä. Hölmöyttähän se oli lähteä työmaapäälikön vakituisesta virasta vain siksi, että matkustaminen joka viikko Oulussa ei vain mahtunut enää kalenteriin ja työt siirtyivät Pohjanmaalle, mutta se kannatti. Kun tavoitteet on tehty, on aika poistaa häiriötekijät ympäriltä.

  

Osalla urheilijoista urheilija-apurahan lisäksi on omien tukijoiden verkosto, joka mahdollistaa täysipäiväisen harjoittelun. Sponsoreita tulee hankkia, mutta edustustilaisuuksien määrä ja vaatimukset eivät saa kasvaa liian suureksi. Ammattiurheilu on kovaa työtä. Suomalainen huippu-urheilija harjoittelee noin 12-16 kertaa viikossa. Yhteen harjoitukseen menee 2-3 tuntia keskimäärin (matkoineen ja valmisteluineen). Se tarkoittaa 24-42 tuntia viikossa. Lisäksi kehonhuolto ja siihen liittyvät toimenpiteet vievät aikaa. Suurimmalla osalla tukijoukot tulevat tuttavapiiristä ja vanhempien osuus nuorten urheilijoiden menestymiseen on valitettavan suuri. Eikö teidänkin mielestä ole väärin, että huippu-urheilun onnistumista helpottaa rikkaat vanhemmat? Ei suomalaista huippu-urheilua kehitetä näin. Tällä tavoin lahjakkuudet jäävät pois kelkasta jo nuorena.

Oskari Mörö luottaa pitkäjänteiseen työhön ja positiiviseen fiilikseen. Mörö on panostanut paljon henkiseen valmennukseen. Oskarilla taisi löytyä sama mentaalivalmennuksen kirja repusta mitä allekirjoittaneella

Oskari Mörö luottaa pitkäjänteiseen työhön ja positiiviseen fiilikseen. Mörö on panostanut paljon henkiseen valmennukseen. Oskarilla taisi löytyä sama mentaalivalmennuksen kirja repusta mitä allekirjoittaneella

Ja mitä tulee vaatimuksiin. Matti Mattson kertoi haastattelussa uivansa yli 10 uintiharjoitusta viikosssa ja käyvänsä lenkillä ja puntilla kahdesti. Kommenttiosion kootuissa todettiin: ”mitä sinä siellä altaassa lillut kuukausi kaupalla. Verenmaku suussa vähemmän reenejä kovemmalla temmolla niin saadaan tulostakin.” Niinpä. Parhaat lajivalmentajat tuntuvat löytyvän kotisohvalta. Apua tarvitaan suomalaisessa urheilussa ja paljon. Valittaa voi kuka vaan, ratkaisijoita me tarvitsemme.

Kun viikko on kulunut kilpailuista, voin todeta olevani sijoitukseeni tyytyväinen. Olympialaisten 10. tila on saavutus, jota kukaan ei tulee minulta pois ottamaan

Kun viikko on kulunut kilpailuista, voin todeta olevani sijoitukseeni pikku hiljaa tyytyväinen. Olympialaisten 10. tila on saavutus, jota kukaan ei tule ottamaan minulta pois.

Kanadan maajoukkueella on 16 henkistä valmentajaa mukana, jotka osallistuvat urheilijoiden arkeen pitäen peikot pois ja ajatuksen kasassa. Suomessa eripuraa aiheutti kisapapin mukana olo. Olisikin hienoa saada kaikki se energia, joka kulutetaan negatiiviseen palautteeseen, uusien järjestelmien ja tukiverkostojen löytämiseen. Ulkoministeri Timo Soini neuvoi urheilijoita Riossa kovettamaan kuorta, paksuntamaan nahkaa. Kisaturisteiksi haukkuminen ja verorahoista huutelu ovat kuluneita sloganeita jo vuosien takaa. . Tiedoksi, että olympiakomitean varat ja urheilija-apurahat tulevat veikkaustuloista. Veikkaustuloja ei ole, jos ei ole urheiluakaan. Ja mitä turismiin tulee, haluammeko oikeasti osoittaa sormella niitä urheilijoita, jotka ovat panostaneet koko elämänsä päästäkseen maailman huipulle, olympiaurheilijoiden valikoituun ja haluttuun joukkoon, ilman että yksikään heistä kuvittelee rikastuvansa.

”Jokaisen pitää toteuttaa elämässään niitä haaveita, joita on itselleen asettanut.” – Maailman paras äiti

Xoxo

 

Anni

ps. Kiitos koko joukkueelle reissusta. Pitäkää lippu korkealla vielä loppukisatkin!

Rio 2016 – projektin lopetus

Kolme vuotta sitten istuessamme Tiaisten olohuoneeseen piirsimme kartan, joka päättyi Rioon ja kysymysmerkkiin. Se oli suunnitelma minun elämääni. Päätös siitä, että yritän tosissani nousta koneeseen Suomen kovimpien joukkoon. Painonnostossa paikan saanti ei vaan ole hirveän yksinkertaista, koska se vaati koko joukkueelta onnistumista. Lisäksi olin yli 30 kiloa jäljessä Suomen kärkeä.

Sille tielle lähdin enkä olisi koskaan voinut uskoa pääseväni kunnialla sen projektin päähän. Suurin kiitos siitä kuuluu Mikalle, joka on jaksanut päivä toisensa jälkeen tehdä töitä kanssani, auttaa ja kuunnella.

Mika on ollut mukana vuodesta 2013 asti ja jatkaa valmentajani vielä Tokioon

Mika on ollut mukana vuodesta 2013 asti ja jatkaa valmentajani vielä Tokioon

Ensimmäinen ymmärrys siitä, että mihin olen menossa, tapahtui vasta lennolla. En osannut kuvitellakaan miten emotionaalinen tapahtuma olympialaiset minulle olivat. Kaikki tämä hahmottui vasta Riossa. Jokainen harjoitus toi nautintoa, tiesin olevani hyvässä kunnossa ja tehneeni kaiken sen työn, joka oli näihin kisoihin tehtävissä.

Olympialavaa suurempaan paikkaan ei voi päästä nostamaan

Olympialavaa suurempaan paikkaan ei voi päästä nostamaan

Nouseminen lavalle esittelyyn sai koko kehon reagoimaan. Iho meni kananlihalle ja sydän hyppäsi kurkkuun. Tunnekirjo oli ihan mielettömän suuri ja en osannut siihen varautua. Kokeneemmat urheilijat varoittivat, mutta en todellakaan tiennyt mitä oli vastassa ennen lavalle nousua.

Hermoilin jo lämmöissä. En ollut epäonnistunut nostoissa pitkään aikaan, mutta nyt hermoilin aivan eri tavalla. Sain kuitenkin hyvät viimeiset 81 ja 83 kilon nostot ja suunniteltu aloitus 87 kiloa laskettiin 85 kiloon. Tämä tehtiin siksi, että tällä varmistin sijoituksen. Toinen vaihtoehto olisi ollut 90 kiloa, mutta eihän sellaisesta olisi voinut olympialaisissa aloittaa :)

Reippaan Petri Tanninen ja Mika hoitivat hyvin homman kotiin. Nostaja olisi voinut olla sähäkämpi.

Reippaan Petri Tanninen ja Mika hoitivat hyvin homman kotiin. Nostaja olisi voinut olla sähäkämpi.

Ensimmäinen nosto oli taistelu nosto tangon karatessa jo irrotuksessa eteen. Onneksi sain ensimmäisellä tuloksen, mutta yritys 88 kilosta oli ponneton. Loppu ei toiminut kunnolla. Olin liian helpottunut ensimmäisen noston onnistumiseen enkä saanut konetta käyntiin. Pää hajosi. 89 kiloon sain sitten ihan eri draivin ja nosto pyöri takaa yli. Loppujen lopuksi olisin voinut suoraan korottaa 90 kiloon ja uskoa omaan kuntoon, mutta tuo hermoilusta johtuva nostojen epäonnistuminen pitää korjata. Nostoista tulee saada tasalaatuisia ja tehokkaita. Olin tempauksen jälkeen pettynyt. Hyvin pettynyt itseeni ja siihen, että tavoitteena ollut 200 kilon rajapyykki  vaatisi työnnöstä niin paljon.

Työnnöt olivatkin sitten hyviä. Vaikka kauttaaltaan rinnallevedot olivat arkoja. Suunniteltu 107 kilon aloitus laskettiin taktisista syistä 104 kiloon, ja 107 kiloa vaadittiin sijoituksen kohentumiseen. Se oli myös ennätykseni tähän sarjaan. Viimeiseen nostoon lastattiin 113 kiloa, joka tuli kohtuu hyvin rinnalle. Ylöstyöntö karkasi vaan TAAS eteen. Vaikka 104 ja 107 olivat olleet hyvää tekemistä, ei kroppa pitänyt viimeistä nostoa ja lantio karkasi aivan liian taakse.

Onnistunut 107 kilon työntö

Onnistunut 107 kilon työntö

Vaikka sijoitukseni ei olisi muuttunut viimeisen noston onnistuttua, olin ja olen hyvin pettynyt. Olen pettynyt siihen, etten pystynyt tekemään parastani. Toisaalta sijoituin olympialaisissa kymmenenneksi. Olympialaiset ovat sijoituskilpailu ja sijoitukseni on paras sijoitus vuoden 1992 jälkeen painonnostossa olympialavoilla.

Urakka jatkuu ja kisakalenterin laatiminen on edessä. Vaikka ajattelin etten nostaisi tänä vuonna enää kisaakaan, olen alkanut kallistua loppuvuoteen ja siihen, että kokeilisin hieman isommalla riskillä kovempaa tulosta. Nyt annan mielen ensin rauhoittua.

Odottelua ennen kilpailua

Odottelua ennen kilpailua

Toinen mieltäni askarruttanut asia on ollut media ja sen mukanaan tuomat haasteet. Mitä voin sanoa ja mistä oikeestaan haluan puhua? En ole voinut ymmärtää millaiseen ryöpytykseen jouduin heinäkuussa, enkä voi enää näitä asioita edes muuttaa. Eniten pahoillani olen siitä, että perheeni on joutunut käymään läpi asioita, joiden olisin toivonut heidän voivan välttää. Puhuin kymmenen vuoden jälkeen ensimmäisen kerran avoimesti elämästäni enkä vieläkään tiedä olisiko se kannattanut. Ymmärtääkö minua sittenkään kukaan?

Tunteeni ovat vieläkin yhtä vuoristorataa ja välillä tunnen käsittämätöntä surua siitä, että kaikki tämä on nyt ohi. Toisaalta olen onnellinen siitä, että elämässäni kääntyy uusi lehti, jonka aloitustekstiäkään en vielä tiedä. Tärkeintä on, että parhaat ystäväni ja perheeni odottavat minua Suomeen. Minun alkaakin olla jo ikävä kotiin.

Hitaasti vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän urheilijalta. Kiitos Hanna <3

Hitaasti vuosi vuodelta näyttää enemmän ja enemmän urheilijalta. Kiitos Hanna <3

Haluan loppuun kiittää valmennusjohtoa eli Mika Tiaista, ravintovalmentaja Hanna Rantalaa, mentaalivalmentaja Pasi Koivusta ja toiminnallisen harjoittelun valmentaja Antti Akonniemeä. Lisäksi iso kiitos fyssarilleni Mikko Virtalalle sekä hieroja Essi Viitikolle, jotka uhrasivat kesälomansa minun auttamiseen. Iso kiitos myös kiropraktikolleni Jukka Karjalaiselle.

Tulen kirjoittamaan olympialaisista yleisesti eli olympiakomitean tuesta ja avusta ja yhteistyökumppaneistani, mutta se tapahtukoon myöhemmin. Nyt lähden ajamaan kohti 77 A-ryhmää.

xoxo

Anni

Matka kohti Rioa

 

Vasta lentokoneessa ymmärsin, että olen OIKEASTI matkalla kohti Rio de Janeiroa, kohti suurta unelmaa ja tavoitetta, jonka piti olla vain etäinen maali. Opettelin luottamaan siihen, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka, koska tie oli kivinen. Opin nauttimaan reeneistä, Thaimaan leireistä, jotka hauskanpidon sijaan olivat hikisiä ja tuskaisia peruskuntokausia. Opin rakastamaan sateisia lenkkejä, jauhelihan punnitsemista ja laskemaan paljonko sienikeittoon voi laittaa juustoa, jotta makrot pysyvät vielä hyvänä ruokavaliossa.

 

”Motivaatio saa aloittamaan. Oikeat tavat saavat jatkamaan”. Jim Ryun.

 

Tiedän miltä kehoni näyttää ollessani 63 kiloisissa. Näen peilistä aamulla, painanko tänään alle vai yli 65 kiloa, sillä opin tuntemaan nesteen kertymisen kehossani. Opin ymmärtämään sen, että minun lihasmassallani ei kurveilla koreilla 63-kiloisissa, vaan kehon rasvaprosentti putoaa kymppiin. Tein tietoisen valinnan hypätessäni tälle tielle kolme vuotta sitten, enkä kadu hetkeäkään.

Kun kehoa oppii tuntemaan, tietää peilistä paljonko vaaka näyttää. 64,2

Olen löytänyt itsestäni sen harjoittelijan, jota en yleisurheilussa löytänyt. Siinä missä Anni 16-vuotta osti mielummin kevarin ja korkokengät, on Korkalovaarassa saattanut nähdä pinkkitukkaisen painonnostajan juoksemassa laput korvilla peläten poroja. Olen maannut olohuoneen lattialle miettien, miksi se ylöstyöntö ei toimi. Olen poistunut salilta useat reenit itkien, että typerät unelmat eivät vain ole minua varten. Sitten tapahtui muutos, jonka suurin aiheuttaja oli Pasi Koivunen.

Viimeisiä tempauksia ennen lähtöä

Viimeisiä tempauksia ennen lähtöä

Kun lopetin paineen, aloin nauttia. Se toi minulle sen, joka erottaa hyvän reenin parhaasta. Kun lopettaa antamasta periksi pienissä asioissa, saa lopputuloksena jotain suurta. Olen tehnyt töitä ja paljon. En vieläkään täydellisesti ja paljon on vielä paikattavaa, jotta olen neljän vuoden päästä kova. Jotta minusta tulee vielä parempi, en voi joka viikko antaa pienissä asioissa periksi. Jos minulla on 16 harjoitusta, joihin viikottain panostaa, ja missaan näistä kaksi, olen vuodessa missannut monen monta lihashuoltoa ja reeniä. Siihen ei ole varaa. Joku toinen tekee kaiken kunnolla. Olen vuodessa jo 104 harjoitusta perässä.

”Suuri taistelu käydään arkipäivässä. Pienet, tavalliset ja merkityksettömiltä tuntuvat yksityiskohdat erottavat loppujen lopuksi parhaat toiseksi parhaista, itsensä ylittäjät kohtalaisesti onnistuvista”. E.B.Larssen

FullSizeRender

Rio 2016

Aion parantaa arkeni. Aion tulla vielä paremmaksi, sillä harjoittelun suhteen olen nälkäisempi kuin koskaan. Kun taustalla vaikuttaa rautaisia ammattilaisia, on minun helppo toimia. Olen yrittänyt mieltää itseni koneena, jota varikkotiimi fiksaa. Minun pitää nyt myös luopua liioista ajatuksista ja alkaa uskoa siihen, että siipeni kantavat.  Tavoite ei koskaan tehoa, ellei se vaikuta tunteisiin. Ja yleensä tunteisiin vaikuttavat sellaiset asiat, joilla kompensoidaan olemassa olevaa puutetta ja tyhjiötä sisällämme. Minun tarpeeni kompensoida on muuttunut vuosien varrella, mutta vielä tänä päivänäkin toteutan yhtä ajatusta: Haluan käyttää oman elämäni hyödyksi. Haluan mitata resurssejani, unelmoida ja toteuttaa haaveitani. Haluan mennä nukkumaan levollisin mielin ja haluan herätä odottaen uutta päivään. Olen sen velkaa, etten tuhlaa niitä päiviä, joita minä sain.

Kun haaveista halutaan tehdä tavoitteita, tulee ne realisoida. Tavoitteen tulee tuntua saavuttamattomalta, kaukaiselta. Sellaiset haaveet saavat pyrkimään eteenpäin. Silloin paine tulee sinusta, ei muualta. Kysymykseen onko minulla paineita nostaa, vastaan että on. Minulla on paine olla hyvän sijasta erinomainen. Minulla on paine tuoda jotain niille ihmisille, jotka jaksavat auttaa minua tekemään hyvien valintojen sijasta parhaita.  Näillä eväillä nousin tänään koneeseen ja matkaan kohti Rioa. Kohti tavoitteitani, josta tuli vain välipysähdys matkalle, joka jatkuu vielä Tokioon.

 

Lopetan Mark Twainin sanoin toteamalla:  It’s not the size of the dog in the fight, it’s the size of the fight in the dog.

 xoxoxo

Anni

ps. en tule kirjoittamaan blogia Riosta, mutta Instagramista, Facebookista ja osittain myös SnapChatistä (anni-orvokki) pääsee seuraamaan tunnelmia, sikäli saan tuon puhelimen toimimaan täällä :)

Yllätys!

Olen tottunut pitämään elämäni aisoissa. Asioiden kuuluu tapahtua oikeaan aikaan ja järjestyksessä. Olen tietyllä tavalla kontrollifriikki. Äitini on sanonutkin että jos hän takertuisi niin pieniin seikkoihin kuin minä, suuret asiat jäisivät tekemättä.

Kesäkuu on ollut ihmeellistä aikaa. Juhannuksena Suomen maajoukkue sai varmistuksen olympiapaikasta, joka ei kuitenkaan ollut suuri yllätys vaan odotettu, tervetullut asia. Omaan harjoitteluuni se ei esimerkiksi vaikuttanut, sillä olin varautunut tähän. Valinta olympialaisiin ei ollutkaan sitten yksinkertainen. Valinnasta voitte lukea tästä linkistä. Olympialaisiin lähtevän naisnostajan nimi julkaistaan 18.7., joten siihen asti on jännitettävä.

Valinta on aiheuttanut paljon keskustelua ja monet ovat olleet järkyttyneitä meidän urheilijoiden puolesta, sillä odotus on pitkä. Minäkin järkytyin, mutta ollessani lenkillä tajusin erään tärkeän asian urheilussa: yllätyksellisyys.

Ounasvaaran lenkkikaverit

Ounasvaaran lenkkikaverit

Olen kilpailut kauan kansainvälisissä kilpailuissa enkä ole vieläkään kohdannut kilpailua, joka ei toisi tullessaan odottamattomia seikkoja. Joissain paikassa ruoka on ollut paikallista perinneruokaa, Norjassa asuimme tunnin ajomatkan päässä kisapaikalta ja harjoittelupaikalta, monet kisat on huoltajana ollut joku aivan muu, kuin oma valmentajani. Se ei ole saanut vaikuttaa minun sijoittumiseeni tai nostamiseen lavalla. Olen ollut kipeä, reidet ovat krampanneet ja unet olleet vähällä.

Ulkopuoliset tekijät eivät saa määrittää tulostamme lavalla, vaan meidän tulee kyetä ongelmista tai yllätyksistä huolimatta suorittamaan oma osuutemme 110 prosenttisesti, tai ainakin 100:lla. EM-kilpailuiden lämmittelyissä Kari laski 15 minuuttia vikaan lämpöni, mutta epäonnistuneet lämmittelynostot eivät olleet hänen syytään. Oma fokukseni kärsi, mutta sain kuitenkin lavalla koottua itseni. Se on minun työni. Yksikään huoltaja tai valmentaja ei pelasta meitä kolmen viikon odottelulta. Se meidän on tehtävä itse.

Kuva: Jussi Jokinen

Kuva: Jussi Jokinen

Kaiken tämän olympiatohinan keskellä, tapahtui erikoinen asia: pääsin sisään Oulun yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Lääketieteellinen on ollut ainoa koulu, johon olen hakenut. Kuitenkin vuonna 2007 veljeni kuoleman jälkeen olin liian väsynyt yrittämään ja ajauduin TTYlle ja diplomi-insinööriksi. Ajatus hakeutua alalle hiipi takaisin mieleeni vuonna 2014 ja 2015 hain ensimmäisen kerran jääden ensimmäiselle varasijalle. Tänä vuonna lukemiseni riitti opiskelupaikkaan asti.

Kaikki tämä on minulle outoa. Olen muuttamassa uuteen kaupunkiin osittain ja harjoittelemaan uudessa ympäristössä. Toisaalta minulla on pohjalla tutkinto, joten tämä minun opiskeluni kohti lääkärin ammattia on minulle  ehkä enemminkin rentouttavaa ja uutta. Vaikka rakastan valmentamista on mahtavaa saada urheilun ulkopuolista tekemistä. Lisäksi en tule opiskelemaan opintotuella, joten opintoni voivat rauhassa mukailla urheilu-uraani ilman että minun tarvitsee kertaakaan ajatella opinnot edellä.

Rovaniemestä on tullut toinen kotikaupunki vuosien saatossa

Rovaniemestä on tullut toinen kotikaupunki vuosien saatossa

Elämäni on kevyessä kaaoksessa. Olen hitaasti varannut lentoja, asetellut punttikouluni kuntoon (tutustukaahan Herttoniemen punttikouluun (click) ja Kivenlahden punttikouluun (click) ja nyt koutsaustiimissä nähdään aina useampia valmentajia. Valmentajan ammattitutkintoa rauhoitan ja siirrän valmistumistavoitteen ensi kesään, jotta saan riittävästi aikaa myös itselleni. Erikoisinta tässä on ollut se, että olen levännyt. Harjoitukset ovat sujuneet hyvin aivojen ollessa kesälomalla. Ehkä pieni kaoottisuus tekee hetkeksi hyvää. Se tuntuu mystiseltä uudelta alulta ja kutkuttavalta epävarmuudelta.

Mutta älkää olko huoleti! Syksyn semmat ja koulutukset tulevat tapahtumaan normaalisti. Lisäksi punttikset pyörivät normaalisti, ja Herttoniemen punttis onkin jo lähes täynnä.

Nähdään siis syksyllä ja odotellaan kaikki innolla 18.päivä uutisia, jolloin saamme tietää kuka meistä Suomen painonnostonaisista hyppää Rion koneeseen.

xoxo

Anni

Valmentajan vastuu kasvattajana

Ensimmäiseksi haluan kertoa, että Ruskeasuon urheiluhallilla on 14.6. kello 18-19:00 kaikille avoin lasten tutustumispäivä painonnostoon. Tapahtuma on ilmanen mutta jotta osaamme varata riittävän määrän valvovia silmäpareja toivoisimme ilmoittautumiset jartukainen@gmail.com.

Käyn nyt valmentajan ammattitutkintoa Vierumäellä. Viime kertainen aihealueemme käsitteli henkistä valmentamista ja psyykkisiä ominaisuuksia. Aikuisurheilijoiden lisäksi käsittelemme nyt lasten ja nuorten valmentamista ja heidän kehittämistään ihmisenä.

Viimeisenä päivänä luennoimassa oli Samuli Marjeta, IFKn 05-syntyneiden vastuuvalmentaja, joka esitteli meille omaa vuosisuunnitelmaansa. Taulukko koostui kuukausisuunnitelmista ja vuosisuunnitelmasta. Sinne oli eritelty fyysiset ominaisuudet, henkiset ominaisuudet ja kasvatus. Samuli puhui paljon siitä, miten vastuuta lasten kasvattamisesta on siirretty jo pitkään kotoa seuroille. He olivat kehittäneet  järjestelmän, jossa vanhemmat ja lapset suorittivat yhdessä tehtäviä ja näin ollen töitä tehtiin kotona yhdessä. Kysymyksessä ei ollut ”menkää lenkille” vaan arkisia haasteita. Ruokapäiväkirjaa, kuvaa kauppakassi ja muita helposti toteutetttavia tehtäviä, jotka opastavat nuorta urheilijan polulla.

Painonnoston liikeradat on hyvä opetella jo nuorena. Tällöin fysiikkaharjoittelu lajista riippumatta on turvallisempaa ja terveellisempää vanhemmalla iällä.

Painonnoston liikeradat on hyvä opetella jo nuorena. Tällöin fysiikkaharjoittelu lajista riippumatta on turvallisempaa ja terveellisempää vanhemmalla iällä.

Ajatus ja panostaminen lapsiin vaikutti mielenkiintoiselta. Vielä mielenkiintoisemmaksi teki kysymys siitä, miten IFK ei sitten ole johtava jääkiekkoseura. Miksi IFKsta ei tule huippuja määräänsä enempää. Pysähdyin miettimään. Onko nuorten vastuuvalmentajan vastuu tehdä heistä huippu jääkiekkoilijoita vai huippuihmisiä?  Onko valmentajan työnä viedä hinnalla millä hyvällä joukkue voitosta voittoon?

Vastuu roolimallina on nuorten kanssa toimiessa suuri. Olen nyt ensimmäistä kertaa Tatun jälkeen napannut henkilökohtaiseen valmennukseen myös nuoria. Syy siihen miksi en valmenna junnuja on se, että toivon voivani antaa heille aikaa. Minun pitää pystyä vastaamaan puhelimeen, olemaan tukena heikkona hetkenä enkä voi olettaa, että he selviävät aina itse. Lasten ja nuorten tehtävänä on ottaa askeleita eteenpäin kohti aikuisuutta ja mahdollista urheilu-uraa. Mutta matkaan mahtuu harja-askeleita, takaisin kulkemista ja sivuluisuja. Valmentajan tehtävänä on olla ohjaaja, mentori, roolimalli. Onko kentänlaidalla kirjoileva möykkääjä, joka rankaisee epäonnistuessa oikea roolimalli? Haluammeko lapsen ja nuoren kasvavan siihen, että epäonnistumisesta rankaistaan vai haluammeko hänen sittenkin oppivan yrittämään?

Harjoitelun tulee lapsille olla mielekästa ja motivoivaa. Helpoin tie oppia on onnistua!

Harjoitelun tulee lapsille olla mielekästa ja motivoivaa. Helpoin tie oppia on onnistua!

Lapsista, joita urheiluun tulee mukaan, vain muutama prosentti tulee tekemään lajista itselleen ammatin. Siksi on mielestäni edesvastuutonta unohtaa se tausta, että lajivalmentajien tulee toimia myös roolimalleina ja kasvattajina lapsen tiellä kohti aikuisuutta. Lasten valmentamisessa kun pitäisi unohtaa omat pyrkimykset, ja panostaa siihen, että mahdollisimman moni lapsista saa urheilun osaksi arkea myös tulevaisuudessakin.  Heistä kasvaisi terveet arvot omaavia, iloisia ja ystävällisiä henkilöitä, joiden elämää ei arvota se, voittivatko he Stadi Cupin vai ei.

Sehän siitä vaikeaa tekeekin. Lasten valmentamisessa pitäisi luopua siitä valmentamisen itsekkyydestä, missä omien valmennettavien menestys tekee valmentajasta paremman.Valmentajaa arvostetaan menestyksen mukaan eikä yläfemmoja heitellä siitä, että meidän koko joukkueen peruskoulun päätöstodistuksen keskiarvo oli yli 8.

Lasten valmentaminen onkin siis pelottavaa. Lapsia pitäisi valmentaa suurella sydämellä ja vastuulla. Se vastuu pelottaa ainakin itseäni. Jatkossa tulen itsekin pitämään yllä vastaavaa vuosisuunnitelmaa, valmentajan näkökulmasta. Tähän suunnitelmaan merkkaan tavoitteeni kasvaa paremmaksi opettajaksi ja valmentajaksi, haen motivaatiota kriittiseen itseni arvioimiseen. Toivottavasti siten muistan, mikä urheilussa on tärkeintä.

Anni

EM-kisat ja elämää

Kirjoitinkin jo facebookissa siitä, miten en olisi kymmenen vuotta sitten uskonut olevani tässä tilanteessa.

Kymmenen vuotta sitten oma maailmani romahti. Tulen julkaisemaan 17.5.  ylioppilaskirjoitukseni, jos vain kotijoukot antavat luvan.

Kuva All Things Gym

Kuva All Things Gym

Kuten edellisessä blogikirjoituksessani kerroinkin, minulle on tärkeää se että se mitä olen urheilijana ei määritä minua ihmisenä.

Elämän merkitys määräytyi minulle jo kymmenen vuotta sitten veljeni kuoltua. Ennen sitä en uskonut omaavani urheilijan sielua, ei minusta ollut omasta mielestäni tekemään yksitoikkoista urheilijan työtä päivästä toiseen. Joukkuepelit olivat helpompi ratkaisu yleisurheilulle, jossa töitä olisi pitänyt tehdä yksin puurtaen. Kaikki kuitenkin muuttui 6. toukokuuta Oulun vierasottelun jälkeen. Minä muutuin.

Ensimmäiset viisi vuotta urheilu oli minulle ainoa pakotie. Minun oli pakko olla maailman vahvin. Tullakseni henkisesti vahvaksi pyrin olemaan sitä fyysisesti. Pettymys nuorten MM-kilpailuissa oli kova, sillä uskoin voittavani. Se pettymys opetti myös paljon. Opin suhtautumaan harjoitteluun eri tavalla ja kilpailuihin avarakatseisemmin. Vanhempani eivät olleet ikinä odottaneet minulta voittoja ja menestystä. Ainoa asia mitä he toivoivat oli se, että olen onnellinen.

Kun lopetin yrittämästä paikata sitä aukkoa, jonka Lauri jätti taakseen, opin hengittämään. Kun opin hengittämään onnistuin nauttimaan elämästä. Kun elämästä nauttii, ei pienet vastoinkäymiset lannista. Painonnostosta tulee osa arkea, ei koko elämää.  Silloin urheilussa säilyy ilo ja se tosiasia, että elämä on jossain muualla kuin lavalla.

Istuin 2013 maaliskuussa Tiaisilla Espoossa ja kävimme läpi suunnitelman siitä, miten minusta tulee nostaja. Vaikka sanon, että painonnosto on vain osa elämää, haluan tehdä asiat järjestelmällisesti. Siihen kuului suunnitelma, jonka mukaan 2016 EM-kilpailuissa nostan  63kiloisissa ja pyrin olemaan paras suomalaisnostaja, jotta mahdollinen paikka Rion olympialaisiin aukeaisi minulle. Tielle on mahtunut vastoinkäymisiä ja epävarmuutta. Ylöstyönnön suhteen tuli kiire, enkä saanut sitä vieläkään paikattua kunnolla, mutta eteenpäin on menty ja ensi viikolla pitää harjoittelun taas jatkua.

Mahdollinen maapaikka selviää lauantaina. Silloin selviää myös se, jatkuuko kisakalenterini elokuulle vai ei. Ennen sitä haluan kuitenkin palata siihen tosiasiaan, että en olisi jaksanut tätä kaikkea yksin.

Vahvalla perheellä on merkityksensä ja minun koko arvoni nojaa kotiin. Oma perheeni on se syy, miksi jaksan innostua, yrittää, suunnitella improvisoida ja kokeilla. Jatkuva tuki ja luottamus harkintakykyyni ovat luoneet pohjan itseluottamukselle ja terveisiin arvoihin. Pyrkimykseni urheilijana eivät tule koskaan sotimaan omia arvojani vastaan ja toivon, että en koskaan tule käymään kilpailua muualla kuin lavalla. Eettiset arvot ihmisenä seuraavat minua urheilijana ja sitä asiaa en tule ikinä muuttamaan.

Lasken nykyään perheeseeni kuuluvaksi myös valmentajani Mika Tiaisen. Hänen kanssaan olemme tehneet monta reissua, olemme monet kisat nostaneet ja hän on tehnyt kaikki urheiluun liittyvät päätökseni. Se on yksi asia, että en ole alkanut keksimään itse korotuksia, reenisysteemejä (nykyään saatan ehdotella reenien sisältöä jos huomaan tarvitsevani jotain lisää), kilpailuja tai oikeastaan mitään muutakaan. Olen keskittynyt harjoitteluun, Mika on hoitanut valmennuksen. Kiitos siis koko projektista kuuluu Mikalle.

Taustallani häärii myös paljon muita eri alojen ammattilaisia. Edellisessä kirjoituksessani kerroinkin jo Hannan kanssa jatkuneesta yhteistyöstä ja kisalavalla nähtiin kireämpi ja tehokkaampi Anni, jota on koskaan nähty.

Ei saunomisia

Ei saunomisia vaan takana kaksi päivää tankkaamista.

Yhteistyö Suomen urheiluhierontakeskuksen  ja erityisesti Essi Viitikon ja Mikko Virtalan kanssa ovat mahdollistaneet ehjänä harjoittelun ja Mikon tietotaito nostojen biomekaniikassa on antanut uusia näkökulmia harjoitteluun. Keskivartaloni on vahvistunut ja olen saanut monet pienet puutteet korjatuksi, joista on saatu isoja kiloja kerätyksi. Kiitos Mikko ja Essi. Lisäksi kiitos kiropraktikko Jukka Karjalaiselle ja Osteopaatti Anneli Liimataiselle, jotka ovat pitäneet kropan suorassa.

Iso kiitos myös Pasi Koivuselle keskusteluista ja oman henkisen vahvuuden lisäämisestä. On ollut hienoa oppia tuntemaan itseään paremmin ja vaikka vielä paljon on tehtävää, olemme saaneet paljon hyviä asioita aikaan. Kiitos Pasi, että löysit nostamisen ilon taas!

Kiitos myös kaikki ne ystävät, jotka ovat jaksaneet vaikeinakin aikoina tsempata. Erityisesti haluan mainita Jossun ja Piksun, Jansun ja Eepin, jotka ovat seisseet mukana kuvioissa yhteensä yli 100 vuotta elämässäni. Nää vuodet on ollu tuulisii, mutta kiitos että jaksatte silti aina ymmärtää.  Kiitos Jussille kaikesta. Olet ollut iso osa omaa elämää kaikki nämä yhdeksän vuotta. Yhdessä on ohitettu monta isoa aallokkoa.  Iso kiitos Herakleen reeniporukalle yhteisistä reeneistä, Rovaniemen Reippaalle – maailman parhaalle seuralle -, Pirkkiön poppoolle ja Petelle, sekä Crossfit Herttoniemen väelle, eri toten Antille. Kiitos kun ovet ovat auenneet pyhinä ja arkena ja olette jaksaneet meidän pienten painonnostajien kolisteluita.

Jotta ammattimainen urheiluni olisi mahdollista on taustalla paljon yhteistyökumppaneita. Kiitos:

Gym42

Spartan Gear

Paklaamo

SKIP Nutrition / Voimapuoti

Porin Teollisuusputki

Euran Teollisuushuolto

Jätehuolto Askonen

Auramaa Yhtiöt

Bosgård

Keski-Suomen Betonirakenne

Kisko Labs

Zero Point

Nordic Health Sprays

Tästä on hyvä jatkaa taas kevyen ylimenokauden jälkeen kohti suurempia lavoja.

xoxox

Anni