Hyvä paha hyvinvointivaltio

Istun työpaikkani kahvilassa jälleen hämmentyneenä. On elokuun 23. päivä ja heinäkuussa alkanut taistelu rahasta saa jatkumoa.

 

Minulla on ystävä, hyvä sellainen. Hän on monista kuohuista selvinneenä joutunut ottamaan aikaa itselleen ja elämälleen. Viime vuonna hän muutti hetkeksi asumaan kotiinsa, aikuisena, yli kolmekymppisenä. Se tie ei ole ollut helppo, koska aikuisten ihmisten asuessa samassa taloudessa on jo tunnelma siitä, että olen epäonnistunut, suuri. Hän kuitenkin tiesi, mitä oli tehtävä. Avioero, nuoruuden traumat ja menetykset painoivat päälle. Niistä piti nyt tehdä tili ja aloittaa oma, uusi elämä.

 

Pää piti saada kuntoon, vanhat muistot selätettyä ja asiat jiiriin. Taustalla painoi lähes 100 000 euron velkataakka, josta hän ei tule selviämään. Se menee ulosottoon. Hänen tapansa masentua on aina ollut tuollainen. Laskut kerääntyvät kassiin, sitten muovipussiin ja lopulta niitä on jätesäkki. Se mitä ei avaa, ei satuta. Kun unelmat ovat hajalla eikä elämällä ole suuntaa, rahan arvo lopettaa kiinnostuksensa. Kun rahaa ei ole, sen kuluttaminen on helppoa. Luottokorteilla ja pikavipeillä voi ostaa itselleen lisäaikaa, kunnes paketti on valmis ja on aika aloittaa selviytyminen. Hän oli siihen valmis. Siksi hän soitti minulle.

 

Rakentaessaan omaa itseään uudestaan hän päätti heinäkuussa 2018 vihdoin ajan olevan kypsä muuttaa omilleen. Ehkä pienellä painostuksellakin sain hänet uskaltautumaan muuttamaan. Kyllä maailma kantaa ja Suomessa sosiaalitoimi pitää sinusta huolen, sanoin. Hän kysyi, ehtisinkö omilta kiireiltäni auttaa hänet jaloilleen, omaan asuntoon ja kohti viimeistä puristusta ennen kuin hän jatkaisi opintonsa loppuun.Ne opinnot, joka on ollut iso haave jo pitkään, mutta mihin hänen voimansa eivät riittäneet. Nyt asiat olisivat toisin. Yksi asia on varma; vaikka minulla olisi kuinka kiire, aikaa riittää aina niille asioille, jotka ovat aidosti tärkeitä. Tämä asia oli minulle aidosti tärkeä.

Täytimme heinäkuussa hänelle toimeentulotuen. Laskin, että ihmisen joka on viimeksi tienannut heinäkuussa 2017, ei tule olla ongelmaa saada Suomen hyvinvointivaltiossa apua. Täytimme paperit. Hän oli sulkenut kaikki muut tilit, koska ajatteli asioiden toimivan helpommin, kun tilejä olisi vain yksi. Hänellä oli myös yksi yhteinen tili, entisen avovaimonsa kanssa, josta myös luovuttiin. Tilille oli tullut vielä avovaimon rahoja, koska he olivat hyvissä väleissä ei sululla ole ollut kiire. Olisi pitänyt kiirehtiä.

Kun hän lähetti ensimmäisen hakemuksen, joutui entinen avovaimo ensin selvittämään kaikki jo tulleet tuet, koska miten on mahdollista, että kahdella ihmisellä on yhteinen tili, jos eivät ole yhdessä. Ajattelin tämän nyt olevan normaalia rutiinia, ja asian ratkeavan. Lainasin hänelle muuttoa varten rahaa ja maksoimme pakolliset laskut, ettei kotivakuutukset ja puhelimet katkeaisi. Toimeentulotuen päätöksissä kestää 5 päivää, joten pitkästä velasta ei ollut kysymys. Tai niinhän luulin.

Ensimmäinen päätös tuli hylättynä. Syy siinä oli riittämättömän tilitiedot. Vanhoista tiliotteista oli käynyt selville, että hänellä oli muitakin tilejä. Oli säästötilejä, kimppatilejä ja käyttötilejä. Emme olleet toimittaneet näiden tilien tiliotteita, koska näitä ei enää ollut. Tilit oli suljettu ja tiliotteet näiden mukana. Onneksi Kela antoi armoa, ja totesi ottavansa käsittelyn uusintaan heti, kun liitteet toimitetaan. Aloin miettiä jo tässä vaiheessa, että onneksi hänellä oli vahva tukiverkosto. Muutosta ei olisi muuten tullut mitään.

 

Laitoimme paperit ja odotimme päätöstä. Tuosta heinäkuun hylätystä päätöksestä ei ole kuulunut mitään. Olen pyytänyt useita kertoja selvittämään asian. Tai kertomaan, käsitelläänkö heinäkuuta enää. Lisäksi toimitimme nyt valtakirjan Kelaan, jotta voin hoitaa ja kysellä hänen asioitaan. Olen nyt kahteen kertaan tehnyt saman selvityksen siitä, ettei uudesta tilistä ole tiliotetta, koska se on uusi tili eikä ole tilitapahtumia. Asian piti olla selvä 16.8. mutta nyt 23.8. käymme samaa keskustelua. Miksi uudesta tilistä ei ole tiliotetta.

16.8. elokuuta soitin Kelaan. Ensimmäistä kertaa koskaan suutuin asiakaspalvelijalle. Henkilö, jolla tilillä on 0 euroa ei saa toimeentulotukea. Kysyin että millä he ajattelevat henkilön maksavan vuokra, ruuan ja elämänsä vai onko oletusarvo Suomessa, että jokaisella meistä on ihmisiä, tukijoita, jotka tämän suorittavat? Nainen vastasi (hänen teki varmaan mieli haistattaa minulle pitkät, koska olin niin vihanen) hän totesi, ettei näitä ”voi nopeuttaa” ja ”koittakaa nyt selviytyä”. He käskivät hoitaa viralliset selvitykset siitä, että miksi ei ole tilitapahtumia ja otetta. Selvitys maksaa 10 euroa ja se raha pitäisi olla tilillä. Hänellä ei ole. Ei ole euroakaan. Eli pankki ei lähetä selvitystä. Toki tässä tilanteessa voisin myös lähettää hänelle sen rahan. Mutta mietin mielessäni, onko se sitten hyvinvointiyhteiskunnassa minun tehtäväni?

 

Saimme ensimmäisen päätöksen. Sairauspäivärahan. Siitä maksetaan nyt 2 viikkoa ja loput syyskuussa. 290 euroa kolmessa kuukaudessa. Se on aika vähän. Se on niin vähän, että minua kauhistuttaa. Miten hän selviää? Kela lähetti tänään myös uuden viestin. He pyysivät jälleen tuota tilitapahtumaselvitystä siitä, miksi ei ole tilitapahtumia. Näyttökuvat ja printit verkkopankista eivät riitä. Tarvitaan pankin virallisia selvityksiä. Pankin virallinen selvitys maksaa. Sinne meni hänen tulevan 4 viikon rahoista 290 eurosta jo iso osuus. Maksoin hänen puhelinlaskunsa, sähkölaskun, kotivakuutukset ja salikortin. Asumistukipäätöstä odotamme. Maksoin myös tuon 10 euron selvityksen. Mutta miten käy heille, joilla ei ole 10euron lainaajaa?

 

Toimeentulotuen hakemisesta alkaa olla pian 5 viikkoa. Viisi viikkoa ilman euroakaan rahaa, omassa asunnossa pitkään kestäneen vakavan masennuksen jälkeen ei kuulosta hohdokkaalta. Mutta hän on päättänyt selvitä. Hänen tavoitteensa ovat selvät. Opinnot tulee saada loppuun, jotta pääsee töihin, jotta voi maksaa velkansa ja jotta voisi maksaa veroja. Veroja heille, kenen elämä heittelee eikä käteen jää euroakaan. Pakkasta vain. Hän on persoona, joka kannattaa kuntouttaa töihin. Ei alkoholiongelmia, ei fyysisiä esteitä, korkeakouluopinnot. Hänestä valtio saisi vielä pitkään työssäolevan veronmaksajan koneistoon, joka auttaa suomalaisia selviämään, vai auttaako?

 

En ole hänestä huolissaan. Hänellä on perhe, ja äärettömän hyviä ystäviä, jotka ovat nyt mahdollistaneet sen, että kaapissa on ruokaa, autossa on bensaa ja laskut eivät jää enää rästiin. Lisää velkaa ei voi ottaa, mutta silti sitä tulee. Pakko syödä jotain, joten pakko lainata meiltä. Ainakin se minimi. Mutta miten käy heille, joilla ei ole tukiverkostoa? Jos hän olisi selvittänyt tätä yksin, hän olisi luovuttanut jo ajat sitten. Kuten hän teki 2 vuotta sitten jatkokouluttautuessa ja ajautuessa tähän masennukseen. Se paperisota ja toivottomuus, että rahaa ei saa mistään, papaereita piti täyttää kasa, ja kukaan ei auta, ajoivat hänet tähän velkakierteeseen, jsosa ainoa vaihtoehto oli muuttaa kotiin ja ponnistaa uudestaan. Hänellä oli paikka, jossa se tehdä. Kun mielensä rippeitä keräävälle annetaan pelkkää kuraa käteen, on vaikea luottaa parempaan huomiseen. Kun järjestelmän koneisto on niin raskas, että edes hyvinvoiva ihminen tuskastuu sitä pyörittäessä, mitä tapahtuu muille?

Palvelumme siirtyvät verkkoon, apua saa nykyään vaan chätistä. Henkilöitä ei ole. Ei istuta alas ja ratkaista ongelmia. Istumme koneelle ja tuijotamme ruutua. Vuorokausi ilman ruokaa on pitkä aika. Toisilla menee viikkoja. Minua pelottaa ja ahdistaa se, millaiseen kuplaan olen kasvanut. Kuplaan siitä, että kaikilla menee Suomessa hyvin. Ei mene! Vai olemmeko vain täyttäneet paperit huonosti ja kelvottomasti? Eikö minulta, toista korkeakoulua suorittavalta ihmiseltä onnistu edes toimeentulotuen hakeminen? Miten selviävät muut?

Huokaisen taas. Olo tuntuu pahalle, koska tajuan sen, miten mahdottoman paikan edessä hän olisikaan, jos me emme auttaisi. Se saa oloni tuntemaan kurjalta, koska välillä mietin, etten jaksaisi vastata, touhuta ja auttaa koska minulla on niin kiire. Olen niin syvällä omassa hienossa elämässäni, että osa minua on unohtanut, miltä tuntuu olla turvaton, onneton, masentunut, ahdistunut ja yksin.

En halua haukkua Kelaa, mutta kyseenalaistan järjestelmää siinä, että mitä tekevät ihmiset, jolla tilillä on 0 euroa? Miten he saavat ruuan pöytään? Vai ovatko he vaan saamatta? Missä nukkuu yönsä ihminen, jonka luottotiedot ovat menneet, Kelasta saatava vuokranvastike venyy niin pitkälle, ettei vuokranantaja jaksa odottaa ja vuokraa asunnon toisaalle? Missä on näiden ihmisten ihmisarvo? Vai ovatko he arvottomia, koska monet jäävät pyörimään tänne, koneiston ulkopuolelle, tuhlaamaan veroeuroja, ilman hohdokasta tulevaisuutta.

 

Välittäkää toisistamme

 

Anni

 

e: 29.8 tarvitaan lisää todistuksia. Selviää että tilien saldotodistus ei riitä, vaan jos rahaa halutaan heinäkuulta tulee jo kuoletettujen ja olemattomien tilien tiliotteet saada toimitetuksi. Siirrymme pian syyskuulle ja rahaa elämiseen on saatu reilu 250 euroa. Kahteen kuukauteen.

Posted in Articles | Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvä paha hyvinvointivaltio




Comments are Closed