Tervetuloa kesä!

Torstaina hyppäsin ystäväni kyytiin onnellisena siitä, että koko päiväni oli koostunut elämästä, josta olin aina haaveillut.

”Voiko työtä kutsua työksi, jossa siellä haluaisi olla 24/7? ” naurahdin. Myönnettäköön ettei kyseinen ystäväni ymmärtänyt varmaan sanaakaan puhuessani innostuneena ensimmäisestä päivästäni Ortonin sairaalalla. Työharjoitteluni siis starttasi kesäkuun ensimmäinen päivä. Viime vuonna tähän aikaan olin jo vuoden ollut kotona harjoitellen kohti Rioa ja edessä oli kaikkien aikojen raskain harjoittelukesä. Takana oli myös pääsykokeet ja odotus olympia-sekä opiskelupaikasta oli ovella. Syödessäni illallista ulkona olo on hieman jopa helpottunut. Onneksi aikaa on taas 3 vuotta tutkia uusia asetelmia ja löytää vielä kovempi minä.

Tästä se alkoi. Opintovuosi, jonka saatoin päätökseen tänään palauttaessani viimeisen harjoitustyöni.

Tästä se alkoi. Opintovuosi, jonka saatoin päätökseen tänään palauttaessani viimeisen harjoitustyöni.

Vuosi on ollut opettavainen. Elämä uudessa kaupungissa tavaten uutta arkea toi haasteita. Opinnoista peloteltiin useaan otteeseen ja lääkiksen mahdottomuus urheiluun ei jäänyt keneltäkään epäselväksi. Tosiasia oli että elämässäni oli muutama muuttuja, joiden kanssa minun piti elää. Työ ja urheilu olivat aina sopineet yhteen ollessani yrittäjänä. Nyt edessä oli kolmas haaste eli täyspäiväinen opiskelu. Se tarkoitti, että työtä piti vähentää.

Muutto Ouluun ei ollut lopulta haaste vaan mahdollisuus. Oulussa sosiaalinen ympäristöni oli suppeampi ja töiden sekä valmennettavien tuoma paine jäivät Helsinkiin. Oulu oli riittävän lähellä, että kykenin lentämään valmentamaan seminaarin Helsinkiin, mutta riittävän kaukana tekemään irtioton normaaliin arkeen. Oulussa etäisyydet ovat lyhyitä, ja siirtymiin koululta salille meni murto-osa siitä ajasta, jota käytän Helsingissä liikkumiseen. Mitä isompi kaupunki, sitä kamalampi kiire ihmisillä on. Oulussa pystyi hengittämään. Oulun yliopisto vastasi pyyntöihini avusta ja yhdessä loimme suunnitelman, jota kykenin noudattamaan. Oulun urheiluakatemia ja urheilijoiden tukeminen ovat olleet myös Oulussa nousevassa trendissä, joten en ollut siellä yksin.

Olympiahuuma toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös uuden oppimista. Lidl All Star:sin mentorina nuorille urheilulle tulee minun punnita entistä tarkemmin sanojani ja maalata maailmaa, jossa jokainen meistä voi onnistua.

Olympiahuuma toi mukanaan paljon hyvää, mutta myös uuden oppimista. Lidl All Star:sin mentorina nuorille urheilijoille tulee minun punnita entistä tarkemmin sanojani ja maalata maailmaa, jossa jokainen meistä voi onnistua.

Olympialaisten jälkeen pidin kansainvälisistä kisoista tauon EMiin asti, sillä MM-kisoja ei olympiavuotena järjestetä. Ensimmäinen todellinen haaste oli siis kevät ja EMt. Yritin maaliskuussa vielä opiskella täysillä ja harjoitella vaadittavan määrän, mutta tajusin pian kuolleena syntyneen ajatukseni. Elämässä tulee tehdä uhrauksia. Jätin lukemisen minimiin ja keskityin palautumiseen. Vietin aikaani kävellen ja lopetin murehtimisen opinnoista. En halunnut menettää otettani siitä, että nautin nostamisesta ja urheilusta. Se oli minulle tärkeä voimavara, josta minun piti pitää kiinni.

”Jos arvosi eivät maksa sinulle mitään, ne eivät ole arvoja vaan mielipiteitä.”

Ulkoilutin haalareitani myös kerran ennen siirtymistäni Helsinkiin.

Ulkoilutin haalareitani myös kerran ennen siirtymistäni Helsinkiin.

Minun maailmassani loistavista arvosanoista ajaa ohi urheilu. Se nakertaa ja syö minua, kuten sekin etten vain yksinkertaisesti ehdi pitämään yllä uusia ihmissuhteita. Vanhoista puhumattakaan. Ne ovat valintoja, joiden kanssa elän. Toisaalta he, joiden paikka on elämässäni, ovat pysyneet siellä hiljaiselosta huolimatta.

 Kuitenkin olen ylpeä, että ensimmäinen vuoteni meni mutkattomasti. Pääsin kaikista tenteistäni läpi ja syventävien opintojen tutkimussuunnitelmani on valmis. Olen unelmieni kesätyöharjoittelussa, joka sijaitsee 200m kotisaliltani.

Osa ystävistämme on vain ohikulkumatkalla, toiset pysyvät reitillä ikuisesti. Kuva on valmistujaisistani vuodelta 2013. Vierellä poseeraa kukas muukaan kuin nykyinen kakkoskoutsini Katariina Varis (os.Vestman)

Osa ystävistämme on vain ohikulkumatkalla, toiset pysyvät reitillä ikuisesti. Kuva on valmistujaisistani vuodelta 2013. Vierellä poseeraa kukas muukaan kuin nykyinen kakkoskoutsini Katariina Varis (os.Vestman)

Rakastan elämääni. Myös niitä vaikeita päiviä, kun itkua tihrustaen huomaan olevani väsynyt ja unettomuuden vaivaan minua. Isojen säröjen jälkeen olen onnellinen tasapainosta, jossa vaakakupissa positiivisuus painaa enemmän. Olen oppinut paljon itsestäni kuluneen 11 vuoden aikana, mutta tärkein  asia on ollut mahdollisuus siihen, ettei kaikkea tarvitse osata eikä kontrolloida. On hyvä nauttia niistä hetkistä, joita meille annetaan, ja silloin tällöin suurten suunnitelmien sijaan katsoa vain nurkan taakse uteliaana siitä, etteivät edes kaikkein visuaalisimmat kuvitelmat koskaan vastaa todellisuutta.

Kesää odotellen

xoxo

Anni

Posted in Articles | Kommentit pois päältä artikkelissa Tervetuloa kesä!




Comments are Closed